+12

Kevättalvi on ollut hullun kiireinen, joten täällä on ollut hiljaista.

Onneksi on ollut aika vähän talvista ja kevät on tullut jo useamman kerran. Hyvä niin. Tällä viikolla elohopea on Turussa kirinyt muutaman kerran jo yli 10 asteen. Tervehdin ilolla.

Kesäkuvahaasteen osalta helmikuu jäi väliin. Maaliskuun kuva tulee tässä:

Ilokseni huomasin, ettei näitä kuvia enää tule kuin pari ennen juhannusta. Huippua. Toivottavasti naapuri on siihen mennessä saanut myös siivottua tuon ryjäkasansa pihalta..

Meillä tuoksuu perunanarsisseilta, mutta siitä huolimatta piristyskuvaksi valikoitui kertaa keittiön pöydällä kukkiva mustikka. 

Kymmenen kuvaa kesään: tammikuu

Nyt on ollut niin haipakka alkuvuosi, etten ole ehtinyt liiemmin lueskella blogeja saati sitten kirjoitella omaan. Ajatuksia on kyllä ollut, mutta arki on rullanut niiden yli.

Kuvahaasteesta on toki silti pidettävä kiinni! Talvi tuli viimeinkin. Tammikuun puolivälissä paukkuivat pakkaset, lunta ei ole vieläkään suuria määriä, mutta vähän kuitenkin. Kuuraa ja pikkuisen luntakin. Ulkona on ajoittain huikaisevan kaunista. Iloitsen erityisesti aamuisin työmatkasta, joka kuljettaa halki kauniiden pelto- ja jokilaaksomaisemien kohti auringonnousua.

 

 Tässä tammikuun kuva, jonka olen ottanut tänään n. kymmeneltä aamupäivällä.

Kymmenen kuvaa kesään: Joulukuu

Joulukuun kuvan muistin ottaa suunnilleen ajallaan, mutta tänne se unohtui laittaa joulun hulinoissa. Ajastin julkaisun kuitenkin kuvanottopäivään.

Joulun tienoo oli täällä Lounais-Suomessa (niinkuin koko maassa) harvinaisen lämmin ja vähäluminen. Itse kyllä muistelisin että lapsuuden jouluinakin oli enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei lunta ollut ja joulupukki joutui turvautumaan poron sijasta milloin mihinkin menopeliin. En siis sillä tavalla kamalan tavattomana osannut lämpöistä joulua pitää. Toki taitaa olla harvinaista, että kasvukausi jatkuu jouluun saakka ja voikukat kukkii vuodenvaihteessa.

Kaiken kaikkiaan. Sumuista ja nuhjuista oli joulun aikaan. Jos jotain hyvää tästä, niin ainakin ajokelit olivat kohtalaisen kesäiset ja lämmityskulut pysyivät maltillisina.

Sumuisen ankea kuva vaatii ehdottomasti kaverikseen piristystä sisätiloista.

Kymmenen kuvaa kesään: marraskuu

Kuukausi on vierähtänyt hurjaa vauhtia. Aurinko on hellinyt meitä edelleen lähes päivittäin. Pientä, ajoittaista pimeyden tuskaa on syksy tullessaan tuonut. Välillä meinaa väsyttää kun on pimeää mennen tullen, aamuin illoin. Onneksi siinä välissä paistaa aurinko. 

Tänään on ollut kuulas pikkupakkasen päivä. Aamulla aurinko paistoi kirkkaasti ja vielä iltapäivälläkin ajoittain, vaikka lunta on leijaillut pariin lyhyeen otteeseen keveinä hiutaleina. Aavistus valkoista jäi maahankin. 

Tätä viikkoa ovat ilahduttaneet ruusut, jotkä näin sunnutaihin mennessä ovat jo parhaan loistonsa nähneet. Iloa aiheuttavat myös orkideat, joista joku aina kukkii. Tälläkin hetkellä edellisen kukinta on loppumassa ja kahdessa muussa pulleat nuput odottavat kypsymistään. Toivottavasti lämpöä, valoa ja kosteutta on sopivasti nuppujen aukeamiselle.

Ps. Mahtavaa on se, että viikonlopun aikana remppahienosäädöt ovat edenneet kohtalaisesti. Saunaan asennettiin loput valot, ilmastointiventtiilit ovat paikoillaan ja saunan ikkuna- ja ovipieliä on viimeistely. Siis Teemu on. Omalla asialistalla oli kiitoskorttiasioita ja vähän remppahommia. Ei edennyt yhtään niin hyvin, mutta vähän sentään nekin. Eilen käytiin myös hankinnoilla, niistä myöhemmin.

Kymmenen kuvaa kesään: lokakuu

Kuukausi on kulunut siitä kun tartuin kuvahaasteeseen. Äkkiseltään ajatellen tuntui siltä, ettei tässä nyt niin suuria muutoksia kuukaudessa ole ehtinyt tapahtua. Vaan kuvia vertailemalla huomaa, että onhan niitä!

* kesäiset pelargoniat on vaihdettu kanerviin (naapruilla kyllä roikkuu oikeassa reunassa olevan pikkukanervani takana vielä kesäkukka. Ennen viime viikon pakkasia se vielä kukkikin kaunniisti.)
* Kastelukannujen tilalle on ilmestynyt kynttilälyhtyjä
* Puista ja orapihlaja-aidasta on tippunut loputkin lehdet.
* Värimaailma on muuttunut ja naapuritalot näkyy kesäaikaa paremmin. Värimaailma kyllä vaihtelee ihan hetkestä toiseenkin.

Kuva on otettu kotioveltamme 25.10. klo 9.45.

Kerrasta muodostuneen tavan muoksi liitän mukaan pirteämään syyskuvan. Syksyn etenemisestä huolimatta orvokit jaksavat kukkia.

Kymmenen kuvaa kesään

Onnistun useimmiten löytämään hyvää jokaisesta vuodenajasta. Syksyssä parasta ovat värit, marjat, sienet, myrskyt, kynttilät, takkatulen lämpö ja reipas uuden aloittamisen tunnelma kesälaitumilla kirmaamisen jälkeen. Mukavista asioista huolimatta syksy on minulle vaikea. Mihinkään muuhun vuodenaikaan ei liity samanlaista luopumisen tuskaa kuin syksyyn. Se tarkoittaa aina sitä, että kesä on ohi ja seuraavan mahdollisimman pitkä aika. Kevään lapsen on sitä hankala hyväksyä. Pienenä koululaisena muistan joskus ihan itku kurkussa ihmetelleeni miksi kesän täytyy loppua.

Siksipä tartuin Elisan blogista bongaamaani 10 kuvaa kesään -haaseteseen. Haasteessa on tarkoituksena kuvata jokin sama paikka jokaisena kuukautena ensi kesään asti. Kuvakulmakseni kesänodotukseen valitsin näkymän kotimme ulko-ovelta naapuruston suuntaan. Ensimmäinen kuva on varsin syksyinen. Viikonloppuna otettuna olisi sekin todennäköisesti näyttänyt vähän eriltä, mutta tämä saa luvan kelvata. Kuva on otettu tänään 23.9. klo 16.

Laitetaan lisäksi vähän pirteämpi syyskuva. Eilen kerätty oksa pihan orapihlajasta. Tänään siinä ei enää ollutkaan yhtään marjaa. Olivat linnut tainneet käydä apajilla.