keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Juhlavuoden talo

Viime vuonna tapahtui niin paljon, etten kerta kaikkiaan ehtinyt pysähtyä blogin äärelle. Se on harmi, koska täältä olisi sitten itsekin kiva jälkikäteen katsoa mitä tehtiin milloinkin. Teen tarkempia tekstipostauksia, jos jossain vaiheessa ehdin, mutta nyt pieni katsaus viime vuoteen.

Vuosi 2017 oli Suomen 100-vuotisjuhlavuoden lisäksi eräänlainen juhlavuosi myös meidän kodille. Teemun mummin vanhemmat Ilmari ja Fanny Riihihuhta ostivat tilan vuonna 1917, eli tila on ollut nyt saman suvun hallussa 100 vuotta. Tuolloin nuori, vastikään avioitunut pari etsi kotia ja päätyi tänne Tarvasjoelle. Ilmari oli kotoisin Nuutajärven kartanon torpasta ja Fanny Dragsfjärdistä. Oli iloinen yllätys löytää vanha kauppakirja, jolla tämä tila on suvun käsiin päätynyt.

Meidän perheen viime vuotta eniten mullistanut asia oli kuitenkin pienen tytön syntymä. Tyttö syntyi keskelle remontin tuoksinaa ja tottui heti alusta asti monenlaisiin äänin ja puuhiin ympärillään. Juhlavuoden vauvan kastejuhlaa vietettiin meillä kotona elokuun lopussa ja juhlan ajankohta myös hieman rytmitti remontin etenemistä. Tai oikeastaan aika paljon vauhditti sitä. Olin nimittäin saanut päähäni, että ristiäisvieraat tulevat sisälle uuden kuistin kautta. Tiukille meni ja juhlaviikon torstaina piti oikein pienet itkut tirauttaa, niin onnistuihan se.

Seuraavassa tiivistetty kuvakavalkadi vuoden alkupuoliskon tapahtumista:

Vuoden alussa, tammikuisena pakkasaamuna talo näytti tältä.

Helmikuussa yläkerran lattialankut tuotiin sisälle kuivumaan ja niiden asennus aloitettiin loppukuusta.




Maaliskuussa lattiahommat jatkuivat.


Huhtikuussa otettiin irtiotto remontista ja reissattiin lomalle Åreen. Kotipihalle rakennettiin hiekkalaatikko.



Toukokuussa alkoi yläkerran huonejako hahmottua ja puhkaistiin välipohjaan porrasaukko. Kuun lopussa yläkerran portaat asennettiin paikalleen. Pinkopahvituksissa valmistui ensimmäisenä vaatehuoneen päädyn pahvitus. Salin yläpuolella olevasta matalammasta vaatehuonetilasta lohkaistiin pieni vierashuone, kun huomattiin, että huonekorkeus on sittenkin ihan kelvollinen.

Kesävauvan äitiyspakkaus saapui koko perheen tutkittavaksi.






 



Kesäkuussa purettiin talon ulkoverhouslaudoitusta ja vanhaa valesokkelia. Tehtiin salaojituksia talon ympärille ja pohjia uusille kuisteille, jotka tulevat talon tuvan päätyyn ja takapihan puolelle.
 
Talossa oli päällekkäin kaksi lautakerrosta, alimmaisena vanhempi pystylaudoitus, jossa on ollut päällä rimoitus. Päälimmäisenä 60-luvulla asennettu pontattu pystylaudoitus.





Talo on rakennettu ainakin kahdessa, ehkä kolmessa, osassa. Ainakin osaa hirsistä on käytetty jo muualla. Tiettävästi tämäkin talo on siirretty nykyiselle paikalleen lähempää jokea. Nyt meiltä on matkaa Paimionjoen rantaan noin puoli kilometriä.

 

Ja kaiken keskellä oli ihana kesä.
Pieniä mekkoja narulla, kasvihuoneessa kurkkua, tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja vesimelonia.

1 kommentti:

Saila kirjoitti...

Oi kun ihana tuo viimeinen kuva ♥
Kiva lukea kuulumisistanne, onnea pikkuisen tytön vanhemmille!