Kesäkoti

Kevään lämmettyä kesäksi, alkoi äitiyslomalaisen päätä pakottaa kaupunkilaiselämä. kotimme vanhassa puutaloyhtiössä on ihana ja sisällä olevilta ratkaisuiltaan myös vauvaelämään hyvin soveltuva. Vaan kun auringon säteet lämmittävät, kasvaa kaipuu ulkoelämään päivä päivältä.

Perhevapaa näytti tarjoavan tänä kesänä ainutlaatuisen mahdollisuuden pidempiaikaiseen rantaelämään ja niin pieni perheemme asettui kesäkuun alussa taloksi meren rannalle, vanhempieni kesäpaikkaan, jossa aiempinakin kesinä olemme paljon aikaa viettäneet. Elämä maalaismaisemassa on osoittautunut ihanaksi ja aivan käteväksi, vaikkei vesi mökkiin sisälle asti juoksekaan.

Kesäkoti sijaitsee niin kätevällä paikalla, että mies pystyy ihan hyvin käymään täältä töissäkin. Ja pian on jo hänelläkin loma!

Mökistä tuli koti, kun pelargoniat muuttivat "ikkunalaudalle".

Juhannusta vietettiin koko perheen voimin ja kokkojakin poltettiin rannassa kaksi. Tässä kuvassa kokkojen välissä paikan oikea isäntäväki.

Juhlaviikonloppu "huipentui" isän sunnuntaisen syntymäpäivän kunniaksi leivottuun mansikkakakkuun. Mansikat vaunuteltiin hakemaan vieressä olevalta marjatilalta aamupäivällä. Varsin tuore lähikakku siis.

Aurinkoisin kesäterveisin,

Carita

Uusi, kaunis elämä

Edellisestä tekstistä on kulunut kokonainen syksy, talvi ja kevät. En ole osannut kirjoittaa mitään, sillä niistä ensimmäiset kuukaudet sujuivat muuten entiseen malliin, mutta olemista värittivät kutkuttava ilo, jännitys ja odotus. Pieni huoli siitäkin, tuleeko haaveesta totta. Sujuuko kaikki niinkuin toivottiin. Meille odotettiin uutta perheenjäsentä.

Äitiyspakkaus saapui postiin viikkoa ennen joulua ja sitä sitten koko perheen voimin suurella mielenkiinnolla tutkittiin.

Helmikuun lopulla odotus palkittiin ja meille syntyi pieni poika. Nyt juhannuksen jälkeen, melkein neljäkuista poikaa sylissä pidellen, tuntuu kuin tuosta helmikuisesta päivästä olisi aikaa vain silmänräpäys. Toisaalta, niin väkevästi pienokainen on joka hetkessä läsnä, ettei enää aikaa ilman häntä osaa kuvitellakaan. Vauva-arki on enimmäkseen ihanaa ja ainakin tähän mennessä se on tuntunut lomalta. Pienen ihmisen kehitystä on upea seurata ja omaa lasta kohtaan tuntemassa rakkaudessa on jotain elämää mullistavaa. Tunteen vahvuutta ja kokonaisvaltaisuutta en osannut kuvitella etukäteen.

Huhtikuussa vietettiin pikkumiehen ensimmäistä omaa juhlaa vajaan 40 lähimmän sukulaisen ja ystävän kesken. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Sylikummilla meinasi tulla tukalat paikat pidellessään vauvaa paahteisen salin ikkunan edessä. 

Juhlassa tarjoiltiin niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Täytekakkuun värkkäsin ensi kertaa sokerimassapäällisen ja netistä löysin ohjeen hauskoihin tennareihin. Pojan juhla-asuna kastepuvun jälkeen oli tuommoiset pienet (tumman)siniset converset, niin tuntui hauskalta tehdä sellaiset myös kakunkoristeeksi. Juhlan kukka-asetelmissa toistuvat keväiset helmililjat ja sinisävyiset hortensiat. 

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä oli ikimuistoisen liikuttava. Pikku-Lennart tosin keksi edellisenä iltana ensimmäisen kerran, ettei illalla välttämättä ole hauskinta käydä nukkumaan, vaan umpiväsyneenäkin pitäisi vielä saada höpötellä ja maailmaa ihmetellä. Kun uni lopulta vei voiton, nukuttiin onneksi kaikki niin hyvin, että heräsin virkeänä ihanalle aamiaiselle.