Valon pisaroita

Tällä viikolla uutisoitiin ennätyksellisen vähistä aurinkoisista hetkistä tämän talven aikana. Vuoden vaihteen jälkeen valon lisääntymisen on huomannut jo ihan selvästi ja varmasti valkoinen lumipeite on auttanut asiassa osaltaan. Pimeys ei ole niin pimeää, kun maassa on hanki.

Pimeys on oikeastaan paikoittaista ja sen haittavaikutuksest yksilökohtaisia. Joinakin vuosina olen ollut syystalven pimeydessä tavallista väsyneempi, mutta erityisen väsyväistä sorttia en koe olevani. Maanantain myöhäisellä iltalenkillä tätä maalaistyttöä oikein kismitti, kun kaupunki on valaistu niin tehokkaasti, että maalaismainen kaupunginosammekin oli aivan vaaleanpunainen. Olen sitä mieltä, että ihminen tarvitsee myös pimeyttä ja hiljaisilla tonttikaduilla katuvalojen polttaminen yöt läpeensä on silkkaa energian hukkaa ja valosaastetta ihmisten koteihin.

Tämä talvi on ollut minulle monella tavalla uuden oppimista, muutosta ja vauhtia, niin töissä kuin jonkin verran kotonakin. Työpäivät hujahtavat ohi vilahduksina, kun asioita tapahtuu hurjan paljon. Mullistukset aiheuttavat tottakai myös huolta ja enemmän työtä, mutta tähän mennessä kaikesta on onneksi selvitty ja pöhinä tuntuu olevan pääasissa duurivoittoista. Ehkä tästä sävystä johtuen, olen tänä talvena huomannut monet kerrat olevani erinomaisella tuulella hypätessäni työpäivän päätteeksi auton rattiin ja sukeltaessani pimeään pussiin, jossa silmät saavat seurata penkkoja peurojen varalta herkeämättä.

Tavalliset työpäivät kuluvat pääasiassa sisätiloissa tai paikasta toiseen autolla siirtyen. Lounaspaikkaan sentään kävelemme aina sään salliessa, niin saa vähän happea päivän aikana. Eilinen oli erilainen. Aamupäivällä kävin maastossa tonttiasioissa ja iltapäivällä tutkailimme hanketyöntekijän kanssa metsäpalstaa, jolla ensi viikolla alkavat perinteisin menetelmin tehtävät raivaustyöt. Paikka on todella kaunis, ja kunhan kulkuyhteyksiä on vähän avattu, toivon kuntalaisten ottavan lähiluonnon luontevaksi virkistäytymispaikakseen.

Seurataanko pupun polkua?

Kun päivän aikana oli saanut olla ulkona parin tunnin ajan, syntyi iltapäivällä tekstiä hurjalla innolla. Kotiin lähtiessäkin olin täynnä virtaa ja suunnitelmia, mitä sitä illan aikana vielä voisikaan tehdä.

Otollista maaperää hyvälle vireelle kauniit kevättalven päivä tarjoavat nyt ylenmäärin. Tämäkin aamu alkoi kauniilla auringonnousulla. Voi onnekkaita, jotka saavat näin hurmaavassa säässä viettää hiihtolomiaan!

Aamun herkkää tunnelmaa vanhalta Hämeen Härkätieltä.

Pienen budjetin päivitys

Muistellaan vielä menneitä:

Kotimme asuinkerros oli kohtalaisen kivassa kunnossa,  ostaessamme asunnon. Ajattelimme voivamme muuttaa tavarat suoraan sisälle ja asettua taloksi. Suunnitelmat ja haaveet olivat jo asunnon yläkerrassa. Esittelyssä taisimme ihastua tähän:

Olohuonetta ennen

Ja jotenkin myös tähän:

Ennen muuttoa tilasimme lattian hiojan (jonka hyvästä työnjäljestä en tainnut ottaa kuvaa laisinkaan), mutta muuten uskottelin itselleni ja muille, ettei valmis asuinkerros muuta remppaa tarvitsisikaan. Taloyhtiöön oli tehty ikkunaremontti jo yli vuotta aiemmin, jonka jälkeen tämän meidän asunnon ikkunat olivat jääneet sisäpuolelta viimeistelemättä (tämä oli sovittu asukkaiden itse hoidettavaksi). Pari viikkoa tammikuun pakkasissa asuttuamme kävi selväksi, että ikkunanpielien tilkkimisellä oli todella hoppu. Tuuli vain humisi nurkissa.

Samaan aikaan alkoi olohuoneen kulahtanut 80-90-luvun ei-oikein-minkään-värinen tapetti tympiä, joten päätimme repiä tapetin pois ja maalata seinät selkeillä väreillä. Värisävyn valinta ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Pitkällisen pohdinnan ja kokeilujen jälkeen ikkunaseinille valikoitui Tikkurilan sävy Kallan valkoinen ja "sisäseinille" granuliitin ruskea.

Väritestejä, joista yhtäkään ei lopulta valittu.

Tämmöinen siitä sitten tuli. Tyytyväisiä olemme värivalintoihin vieläkin.. Tavaraa ja kasveja on hiukan tullut lisää sittemmin :)

olohuonetta jälkeen.

ja toiseen suuntaan.

Takan luukut eivät toimineet kunnolla, joten ne vaihdettiin uusiin. Vanhoja ei löytynyt sopivan kokoisena, joten teetimme paikallisella tekijällä uudet luukut. Materiaaliksi valikoitui lasi, jotta viilehköltä tuntuneessa kodissa saataisiin hyödynnettyä myös säteilylämpö.

Melkein vuosi keikuttiin näin. Urakkana oli tyhjentää vintti kaikesta rojusta ja muutamista aarteistakin. Yläkerran rakentaminenkin oli tarkoitus aloittaa jo juhannuksen 2011 tienoilla, mutta lupabyrokratia teki tepposet ja lopulta pääsimme työhön vasta vuoden 2012 alussa.

Juuri ennen vinttirempan aloitusta teimme lähinnä Teemun ja isien voimin kevyen  kasvojenkohotuksen keittiöön. Puiset ja puunväriset kaapinovet sekä välitilan beiget laatat maalattiin valkoisiksi, työtaso vaihdettiin puiseen ja vahattiin tummahkoksi. Loisteputkivalaisimet vaihdettiin pieniin ledeihin ja hana uuteen. Konet pysyivät tässä vaiheessasamoina, samoin allas.

Keittiötä ennen

.. vielä vähän keskeneräisenä

Nykyään keittiössä näyttää tältä.

Ikkunoiden viimeistelyn ja yläkertaremontin aiheuttaman eristysten parantamisen seurauksena ei tämä koti niin kovin viileä enää olekaan. Sopivan lämpöinen ja mukavasti hengittävä!