Vähän tehokkaampi siivouspäivä

Jouduimme hakemaan talon remontille uutta rakennuslupaa, koska halusimme ennallistaa 60-luvulla radikaalisti muutetun kattokulman ja lisäksi rakentaa talon päätyyn kokonaan uuden kuistin.

Aivan ennallistamisesta emme rehellisyyden nimissä kyllä voi puhua, koska kaavelin ennallistamisen lisäksi toiveenamme oli tehdä taloon kaaveli myös takapihan puolelle ja talon pitkänomaisesta muodosta johtuen yläkerran huonetilojen toimivuuden vuoksi päätettiin samassa yhteydessä tehdä yhteensä kuusi kattolyhtyä, eli kattorakenteeseen kuuluvaa kattoikkunaa.

No, uudesta rakennusluvasta johtuen, on talon yläkerran rakenteita vahvistettava siten, että ne vastaavat nykyaikaisia rakennusvaatimuksia. Tutkimme olemassa olevia rakenteita arkkitehdin, rakennesuunnittelijan ja vastaavan mestarin kanssa ja lopputulos oli se, että niin välipohjaan kuin yläpohjaankin olisi lisättävä runsaasti uusia rakenteita. Itse pidin linjausta liiallisena ja ihmettelin, miksei katto pystyssä pysyisi, kun se on tähän astikin pysynyt. Ymmärrykseni kuitenkin lisääntyi siinä vaiheessa, kun yläkerran vanhat huoneet oli purettu ja teimme testin. Teemu "nytkytti" välipohjan rakenteita salin päädyssä ja minä seisoin talon keskivaiheilla, eli 10-14 metrin päässä Teemusta. Liike tuntui siellä asti, vaikkei kyse ollut edes hyppimisestä.


Yläkerran huoneen purkua. Taustalla näkyy salin päällä oleva vintti, jossa ei huoneita ollut.

Turun kodin  remontissa lapioimme vanhoja eristeitä siten, että uudet kertopuurakenteet saatiin ujutettua väliin ilman eristeiden poistamista. Tässä tapauksessa urakka tuntui liian suurelta noin toteutettavaksi, kun eristettä oli paikoin jopa puoli metriä. Niinpä päädyimme tilaamaan suurtehoimurin imaisemaan vanhat puru-, turve- ja olkieristeet pois niin välipohjasta kuin yläpohjastakin. Toukokuun alussa imuri seisoi pihalla kaksi päivää ja kaksi miestä huhki valtavan letkun varressa töitä. Teemu ja isäni tekivät edellä purkutöitä ja edesauttoivat imuroinnin sujumista. Pölyistä, sotkuista ja hikistä hommaa, mutta ilahduttavan nopeasti se sujui, kun oli noin tehokas kone käytössä.



Odotettu imuri parkkeerasi lähelle taloa, että putki riittää perimmäiseenkin nurkkaan.

Ensin tyhjennettiin yläpohja.

Sitten välipohja. Tässä salin pääty työn alla.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka eristeitä oli eri kerroksissa. Alimmaksi oli siististi kantavien, kauniiden hirsien väliin ladottu pahnoja, sitten päällä purua. Paikoitellen myös turvetta.



Ja näin puhdasta tuli. Tuntui upealta nähdä, kuinka vanhat rakenteet todella kulkivat. Tässä kuvassa näkyy kohta, jossa taloa on joskus jatkettu. Hirsistä kävi myös selväksi, että kaikkia ei ollut suinkaan tätä rakennusta varten veistetty, vaan ne olivat olleet jossain muualla jo aiemmin käytössä.

  

Sama liitoskohta eri suunnasta.

 

Siivottu näkymä salin vinttiin. Alakerrassa sali on n. puoli metriä muita huoneita korkeampi. Tältä ero näyttää vintissä.



Päivä pulkassa ja vintti tyhjä. Huikeaa!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Totesimme jo viime kesänä, silloin kun muutto maalle tuntui vielä olevan ikuisuuden päässä, että Domarlassa on edessä niin massiivinen remontti, etteivät lentävät ideat ja omat ruutupaperiraapustukset riitä toteutuksen tueksi. Oli myös vahva epäilys siitä, että muutoksia on tarpeen tehdä siinä määrin, että kunnalta on haettava uusi rakennuslupa.

Otimme yhteyttä työni puitteissa tutuksi tulleeseen arkkitehti Seppo Pärnään ja pyysimme häntä puolisoineen käymään tilalla. Vierailu oli mielenkiintoinen ja oli hienoa katsoa tuttua paikkaa rakennusperinteeseen paneutuneiden ihmisten avulla ihan uudesta näkövinkkelistä.

Paikka näyttäytyi Sepolle ja Virille eheänä kokonaisuutena ja he arvostivat erityisesti pihapiirin harmoniaa ja tilan pitkää historiaa. Muutosten suunnittelutyö saatiin hyvään alkuun ja muutaman tapaamisen jälkeen ideamme olivat jalostuneet Sepon toimesta paperille. Syksyllä keräsimmekin ammattilaisten joukkoon vielä kokeneen rakennesuunnittelijan ja lupsakan, mutta säntillisen insinöörin vastaavaksi mestariksi.

Lokakuussa rakennuslupa olikin käsissä ja aiemmin arveltujen suunnitelmien lisäksi tarvittiin vielä LVI-suunnitelma. Nyt siinäkin on jo rakennusvalvonnan leimat päällä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vai miten se nyt menikään. Ei tässä ehkä vielä puolivälissä silti olla, mutta ainakin tiedetään mitä tullaan tekemään. On se sekin jo jotain!

Joskus kun talo saadaan valmiiksi, riittää tässä näitä kunnostettavia kohteita muitakin.
Kuvan ulkopuolella taitaa olla vielä neljä rakennusta.
Arkkitehti hahmotteli tähän asemapiirrokseeen tuleviakin polkuja ja muita pihan juttuja,
mutta saa nähdä, millaiseksi puutarha muotoutuu.