Projektista koti

Turun kodista saatiin kaupat sovittua tammikuussa ja kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lopullinen muutto maalle. Elämässämme alkoi Domarlan aika.



Olimme jo aiemmin asettuneet taloksi tilalle ja muuton myötä olikin miettimistä, kuinka loput vanhat tavaramme saataisiin taloon mahtumaan. Lopputuloksena kodista tuli remontin ajan väliaikaisjärjestelyjen ajaksi ihan kiva, toimiva ja omanlainen. Lämmin kärryvaja sitä vastoin onkin lastattu käyttövuoroa, myyntiä tai kierrätystä odottavilla tavaroilla.

 

Muuton jälkeen purkupuuhille määrittyi rivakka aikataulu, sillä olimme kutsuneet kuutisenkymmentä sukulaista ja ystävää juhlimaan kanssamme pienen poikamme 1-vuotispäivää helmikuun lopulla. Aikaraja tuntui alkuun hieman stressaavalta, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä asiahan se oli. Eipä pyöri enää purkamattomia laatikoita jaloissa.



Ennen muuttoamme talon symmetrinen alakerta, johon nyt asetuimme asumaan, koostui isosta tuvasta, tupakamarista, ruokasalista, salikamarista ja talon toista päätyä hallitsevasta salista. Sisäänkäyntien yhteydessä on reilunkokoiset eteiset ja tuvan kupeilla pieni vessa ja vaatehuoneen tapainen vanha pesuhuone. Ulkona saunan yhteydessä on kylpyhuone. Talon yläkerrassakin olisi kylpyhuone, mutta se on jo purkutöiden alla. Eikä se nyt niin kovin hankalaa ole pihalla kylpemässä käydä.



Taloksi asetuimme siten, että tupa pysyy toki tupana. Tupakamari muuttui "herrainhuoneesta" aikuisten makuuhuoneeksi, johon kuitenkin jäi lisäksi kirjahylly ja työpöytä. Ruokasali muuttui kalustuksen osalta kokonaan ja siitä kehkeytyi valkoisten huonekalujen myötä leppoisa olohuone. Salikamari muuttui 1-vuotiaan omaksi huoneeksi. Sali säilyi salina, mutta sen käyttötarkoitus laajentuu yläkerran purkutöiden edettyä vierashuoneeksi, kun yläkerrasta kannetaan vierassänky alas remppa-apulaisien majoitustarkoitukseen.



Julkaisun kuvituksena on talvisia tunnelmia pihalta.

Keväisin terveisin,

Carita

Katsaus Pohjolan kotiin

Nykyinen kotimme Turun Pohjolan kaupunginosassa on myynnissä ja toivomme sen löytävän uudet, onnelliset asukkaat, jotka viihtyvät siellä yhtä hyvin kuin mekin olemme viihtyneet!

Viime viikon torstaina meillä kävi ammattilainen ottamassa myyntikuvat ja maanantaina saimme myynti-ilmoituksen eetteriin. Yhteydenottoja tuli heti alkupäivinä mukavasti ja esitettyjen toiveiden perusteella päätimme pitää ensiesittelyn jo tänään iltapäivällä. Jännittää. Tuleeko lopulta kukaan. Jos tulee, niin ovatko tosissaan kiinnostuneita. Kuinka kriittisesti kotiin suhtaudutaan. Loukkaavatko ihmisten sanat.

No, tuli mitä tuli, haluamme ainakin ensin yrittää hoitaa myyntiä itse. En pidä asuntokaupan ammattimaistumista perusteltuna, kun välittäjien vastuu on kuitenkin aika vähäinen. Mieluummin kerron itse rehdisti ja suoraan kaiken mitä kodista ja sen ympäristöstä tiedän. Ja toivon, että niillä spekseillä se yhdet uudet asukkaat löytää.

Myyntikuvilla katsaus kotiin:

On mukavaa, kun keittiöön mahtuu kunnollinen ruokapöytä.
Ikkunoiden väliin onnistuttiin löytämään ensimmäisenä juhannuksena juuri sopivan levyinen lasikaappi maalaispuodista.

Keittiössä on ollut ihana oikaista pitkälleen puusohvalle.

Keittiössä tehtiin kevyt pintaremontti heti alkuun, vuonna 2012.
Maalattiin kaapinovet, maalattiin kaakelit, vaihdettiin työtasot tammisiksi, vaihdettiin hana ja jääkaappi ja muutettiin puulaatikko tavalliseksi kaapiksi.

Näkymää toiseen suuntaan.



Kastor-liesi tarjoaa pehmoista lämpöä ja nopeasti.
Tämän ääressä kokatessa tulee kyllä lämmin.

Keittiö ja olohuone ovat kätevästi vierekkäin.

Tähän me ihan ekana ihastuttiin! Niin suloinen lämpö.

Kolmen ikkunan ansiosta olohuone on kivan valoisa!

Olohuoneen huonekalut ovat vaihtaneet paikkaa, mutta sohva on ollut aikalailla paikoillaan.



Olohuoneen jatkeena näky kirjastohuone.

Kompaktin kokoisella kirjastohuoneella on ollut monenlaisia tehtäviä.
Makuuhuoneen se aloitti ja oli välillä varastonakin.

Ikkunat ovat isot ja kauniit. Niitä ei ole tehnyt mieli verhoilla peitellä.
Sälekaihtimilla saa kuitenkin valoa rajattua.

Kirjastohuone eteisestä päin kuvattuna

Alakerran pieni wc

Tämä hana oli pakko saada. Ja allaskin. <3 td="">

Oikealla wc:n ovi, vasemmalla komero.

Näkymä eteisestä keittiöön.

Näkymä eteisestä ulko-ovelle

Ja seuraavaksi ylös!
Portaiden valot eivät välttämättä ole aivan "vanhan talon henkeen", mutta mukavaa epäsuoraa valoa kuitenkin,.

Yläkerran olohuone, joka toimi välillä myös makuuhuoneen, niin saatiin vauvan peti paremmin mahtumaan.

Tässä tilassa on valmius 5.1. -kaiutinjärjestelmälle, joka meiltä kyllä jäi ottamatta käyttöön.

Yläkerran pienempi huone.

Sängyn lisäksi mahtuu vaatekaapit ja vähän jää tilaakin.

Kodinhoitohuone yläkerrassa on ollut tosi kätevä niin pyykkihuollon kuin erityisesti vauvanhoidonkin kannalta.

Kylppäri on reilunkokoinen ja valoisa. Liukuovien takana säilytystilaa.

Suihkuja laitettiin kaksi.

Täälläkin allas oli sarjassamme "pakko saada"

Saunasta tuli ihana, vaikka tila oli aika haastava. IKI-kiuas tarjoaa pehmoiset löylyt.

Kaari-ikkuna ja tiiliseinä tekevät tästä saunasta erityisen.



Juhannuskukkulan joulu

Joulu tuli meille tänä vuonna vähän varkain. Oikeaa tunnelmaa ei meinannut löytyä millään, vaan syksy piti pintansa. Joulua edeltävänä torstaina onneksi spurtattiin ja tehtiin perusteellinen joulusiivous. Kuusen kaadon hoiti puolestamme jo viikkoa aiemmin Seija-myrsky.

Perjantaina vietettiin ennakkojoulua kummipojan perheen kanssa. Lasten kanssa koristeltiin kuusi, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa vasta juhlapuvun päälleen saatuaan.

Lauantaina leivottiin ja välissä vietettiin mukava hetki ystäväperheen kanssa. Mukana oli joulun ehdottomasti junnuin vieras, suloinen 5-viikkoinen.

Joulusta teki ihan erityisen se, että ensimmäistä kertaa, joulua vietettiin omassa Juhannuskukkulan kodissamme. Vieraiksi olimme kutsuneet kummankin vanhemmat ja mummit sekä siskoni avomiehensä kanssa. Jouluruokien valmistusvastuuta jaettiin ja kun porukassa oli monta kokenutta tekijää, jäi meidän hommaksemme lopulta pikkuleipien leipominen ja kalojen sekä mädin hankkiminen. Näiden lisäksi pyöräytin taatelikakkua ja innostuin kokeilemaan kotitekoista maksapateeta peuran vasan maksasta.

 

Joulukalat tilasin Naantaliin ja kävin noutamassa rymättyläläiset lohet ja brändöläisen graavisiian varhain aattoaamuna. Samalla tehtiin kävelyretki myrskyisen vanhan kaupungin maisemiin Naskali-koiran kanssa.

Aatto oli mukavan leppoisa. Juhlallisuudet alkoivat joulurauhan julistuksen seuraamisella ja glögillä. Juteltiin, muisteltiin menneitä jouluja, laulettiin joululauluja, luettiin jouluevankeliumi ja availtiin lahjoja. Niin. Ja syötiin enemmän kuin laki sallii.

Ihaninta oli ehkä se, että Teemun 95-vuotias mummi rahkeni aamuisesta epäröinnistä huolimatta lähteä mukaan yhteiseen joulunviettoon ja jaksoi pitkän päivän mainiosti, kun välillä pääsi levähtämään kirjastohuoneen sivustavedettävään.

Joulupäivän aamuna käveltiin äidin ja mummin kanssa hartauteen Mikaelinkirkkoon. Vettähän se ripotteli taivaalta, mutta tuntui joululta siltikin. Teemu oli sillä välin hauduttanut riisipuuron ja sitä herkuteltiin aattoaamuna valmiiksi keitetyn luumusopan kera. Päivällä lueskeltiin lahjakirjoja ja lehtiä, suunniteltiin tulevaa vuotta ja nautiskeltiin olostamme yöksi jääneiden vieraiden kanssa.

Äiti, isä ja mummi lähtivät kotiin iltapäivällä, minkä jälkeen katsoimme pari elokuvaa ja illalla lähdimme jouluajelulle ja -kävelylle. Tälläkin kertaa sinne Naantaliin. Tapanina sitten ajeltiin maaseudun rauhaan mekin.

Keinutuoli tuli taloon

Tadaa! Meidän perheessä joku muukin osaa tehdä heräteostoksia kuin vain minä. Meillä nimittäin on akuutti tarve yhdelle kaapille, joten mies lupasi tänään käväistä tsekkaamassa tilanteen yhdessä vanhantavaran kaupassa. Sieltä se sitten soitti, ettei täällä semmosta kaappia kyllä nyt ole, mutta olisi hirmuisen houkutteleva keinutuoli! 

Kiikkustuolista on joskus sivulauseessa puhuttu, muttei vakavissaan, ne kun ovat usein niin kovin isoja ja tilaa vieviä. Pitkiin jalkoihin meinaa kompastua. Vaan tämäpä olikin siro, pieni ja sympaattinen.

Niinpä se sai muuttaa meille samantien. Tuoli on selvästi melkoisen vanha. Työnjälki on paikoitellen hiukan krouvia. Mielikuvitus tietysti lähti lentämään ja päätimme, että tämä on jonkun keinutuolimestarin ihka ensimmäinen tuoli. Vähän harjoitellen tehty, suloiseksi muodostunut. Ihana.

No, siinä se nyt on ja miettii että mihinkä tässä tuvassa oikein asettuisi. Suloinenhan se on.

Sopisiko talja keinutuolinmatoksi? Paremman puutteessa, väliaikaisesti?

Ihmeellisen pieneen tilaan se vaan mahtuu. Ihan ikkunan eteenkin. Alkoi epäilyttää onko sittenkin lasten tuoli? Ei kyllä kovin matala ole, eikä ahdas. Hyvin mahtuu istumaan vähän isommallakin takapuolella. No samapa tuo. Nyt se kuitenkin on meidän pikkuinen kiikkustuoli.

Vintin löytöjä

Kun ostimme tämä kodin, oli alakerta asuttavassa kunnossa. Vuosien varrella moneen kertaan remontoitu, tapetoitu ja uusia tarpeita vastaavaksi muokattu. Koti on ollut alunperin kaksi erillistä asuntoa. Hellahuone, joka on nykinen keittiömme ja hellahuone + huone, jossa meillä nykyään on olohuone ja kirjastohuone. Eteisosan jakautumisesta näiden asuntojen välille emme ole ihan varmoja. Tulisija on ollut kaikissa alakerran huoneissa, mutta isomman asunnon hella on poistettu ja siinä paikalla, nykyisessä kirjastohuoneessa, on jäljellä käyttökuntoinen hormi.

Talon historia kiinnostaisi kovasti. Tiedämme aika vähän, mutta jotain sentään. Talo on ollut jossain vaiheessa ilmeisesti tätä meidän lukuunottamatta tyhjillään ja vähän kai pahuuden ja luvattomien asukkaiden vallassakin. Tässä kulmassa on ollut vuokralaisia ja ilmeisen railakasta menoa (naapuritalojen asukkaiden kertoman mukaan) täälläkin. Muutamia vuosia sitten rakennusinsinööriveljekset ostivat talon ja perustivat asunto-osakeyhtiön. Heillä oli tarkoituksena kunnostaa taloon kahdeksan asuntoa ja myydä ne valmiina. Suunnitelmat he tekivät ja hakivat ylä- ja kellarikerrosten rakennusluvat, mutta toteutus jäi ihan kesken. Taloon tehtiin heidän toimestaan ulkopuolen korjaus ja ikkunat (valitettavasti) vaihdettiin uusiin.

Ostimme asunnon veljesten äidiltä, joka tässä oli asunut oman päätyasuntonsa remontin ajan. Haaveissamme oli yläkerran rakentamisen aloittaminen hetimmiten. Aloitus viivästyi pohjasuunnitelmien muutosten ja lisäpiirustusten tekemisen vuoksi vuodella. Rakentaminen tehtiin tavallisilla menetelmillä, niinkuin alakertakin jossain vaiheessa on kunnostettu. Yläkertaan tosin valitsimme puhalletun ekovillan, kun alakerrassa eristeenä on jotain muuta. Jospa seuraavassa kodissa (sitten joskus) olisi mahdollisuus noudattaa kauttaaltaan perinnemenetelmiä.

Vintti oli tosiaan ostovaiheessa ihan pehkupohjalla. Kylmää vinttitilaa. Sieltä saimme kerätä lähinnä lautaryjää, vanhojen vinttikomeroiden runkoja ja vanhoja rakenteita polttopuuksi. Muutamia parruja säästimme, mutta suurin osa purettiin, koska ne oli kaupungin määräysten mukaan kuitenkin korvattava uusilla leimatusta materiaalista tehdyillä tukirakenteilla. Asunto sijaitsee talon kulmassa ja määräykset olivat tosi tiukat ehkä siksikin. Sittemmin tosin on selvinnyt, että rakennesuunnittelijamme taisi vähän ylireagoida ja piirtää turhankin jykevät vaatimukset, eikä rakennusvalvontatoimistossa kukaan puuttunut, kun "virhe" oli tuohon suuntaan. Ja niin, poltettavaa tavaraa tuli niin paljon, että olemme tähän astiset talvet lämmittäneet kodin lähes täysin purkutavaralla.

Pitkän sepustuksen jälkeen vintin löytöihin:

Huonekaluja vintistä ei löytynyt vanhoja keittiökaappeja luukunottamatta. Nämä siis eivät olleet mitkään ikivanhat, vaan lastulevykaapit, joille emme suurta arvoa osanneet antaa. Lastulevykaappien lisäksi löytyi yksi puinen vanha yläkaappi, joka otettiin talteen. Se on tällä hetkellä ulkovarastossa puutarhatarvikekaappina. Kertakaikkisen kaunis. Toivottavasti saan sen jossain vaiheessa sisälle.

Vintiltä lappeen alta, pehkujen seasta löytyi paksu, valtavan painava tuppeen sahattu lankku / puu. Se osoittautui tammeksi ja Teemu askarteli siitä kauniin penkin. Penkki on tällä hetkellä suunnilleen löytöpaikassaan. Jalkoiksi se sai vanhaa omenapuuta.

Vintin vanhan ikkunan verholaudan pelastin talteen. Se oli remontin aikaan monesti tiellä ja meinasi kerran joutua polttopuukuorman mukana kirveen käsittelyyn, mutta pelastui sentään. En vielä tiedä mitä siitä tekisi, vai palauttaisiko kenties entiselle paikalleen yläkerran keskimmäisen ikkunan verholaudaksi.

Hauska yllätys sattui taannoin ja yksi vintin aarre päätyi meille vähän mutkan kautta. Värkkäsime ulkovarastoon väliseinää, kun naapurin rouva tuli kysymään haluaisimmeko puulaatikon, jonka hän oli vintistämme löytänyt joskus aikanaan. Laatikko oli siinä hänen varastossaan. Kaunis. Vanha. Käytännöllinen. Rouva asui tässä meidän asunnossamme aiemmin ja hän oli suunnitellut laatikosta klapilaatikkoa. Se oli kuitenkin hänen uuteen, pienempään asuntoonsa liian iso, joten hän tarjosi sitä meille. En jostain syystä heti kehdannut intoutua kopasta, mutta muutaman päivän päästä asia tuli uudestaan esille ja laatikko kannettiin olohuoneen takan viereen.

Siinä se nyt on paikallaan. Hauskalla tavalla palannut kotiin, vaikka tuskin sitä vastaavaan tarkoitukseen ennen on käytetty. Mitähän siinä on kuljetettu? Pohjassa on pyöreitä jälkiä, eli jotain pyöreää emalista? Vai sittenkin maalipurkkeja?

Näiden lisäksi vintistä otettiin talteen ihan pikkuisia "aarteita", kuten tyhjiä mustepulloja, peltinen polkupyörän öljupullo, joitakin lehtiä, muutama vanha raha ja vanhoja julisteita.

Joulua meillä on muuten jo pieni ripaus, vaikka jostain syystä joulufiilis antaa vielä odottaa itseään. Ehdotin Teemulle, että hankittaisiin tänä vuonna vain "kestäviä" lahjoja. Joko aineettomia, käytettyjä tai muuten ekologisia. Ja määrä ainakin voisi olla maltillinen.. Kuinkahan tämän pyrkimyksen kanssa käy?