Näyttää talolta taas

Ehdin nyt vihdoin viimein elokuussa päivittää erittäin tiiviit kuvapläjäykset rempan etenemisestä tänne blogiin. Ajastin raportit suunnilleen sille ajalle, jolloin toiminta on tapahtunut, joten uusia tekstejä löytyy toukokuultakin.

Yläkerran hurja muodonmuutos on edennyt siten, että elokuun ensimmäisellä viikolla valmistui koko talon osalta aluskate ja sen päälle tuleva harvalaudoitus. Harvalaudoitus ei itseasiassa ole mielestäni kovinkaan harva, vaan pikemminkin melko tiheä, koska sen päälle tulee joustava vanhanaikainen konesaumattu pelti.

Uusien kattorakenteiden tekeminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, koska kattoon tuli monenmoista kulmaa ja jiiriä. Varsinaisia kaaveleita on talossa kaksi. Yksi pitkien sivujen keskellä molempiin suuntiin. Näiden lisäksi taloon tulee kuusi kattoikkunanomaista kattolyhtyä, jotka pellitetään kokonaan osaksi vesikattoa. Lyhtyjen yläreunat ovat kaarevat, joten kirvesmiehet pääsivät hienosäätöhommin tässäkin.

Nyt tätä kirjoittaessa on peltikatosta ensimmäinen neljännes valmiina. Taloon tulevat jalkarännit, lukuisat jiirit ja erinäiset ilmanvaihtoon liittyvät tötteröt hidastavat työtä, mutta kyllä siitä valmista tulee, vaikka aikalailla käsityönä tehdääkin.


Talon hahmo alkaa hiljalleen heinäkuun lopulla muotoutua.
Pressuja on viritelty suuntaan jos toiseenkin tämän kesän aikana.

Takapihan profiili muuttuu entisestä ja tuntuu mukavalta, kun jatkossa yläkerrastakin pääsee tähyilemään pitkälle Paimionjokilaaksoon ja ilta-aurinkoon.

Päivän aikaansaannosten arviointia ja tulevan suunnittelua.

 

Talon taakse on ilmestynyt uusi piippu vanhan paikalle.

Sisätilatkin alkavat hiukan hahmottua.

Tässä vielä vanhan piipun tynkä paikoillaan.



Kattolyhtyihin tulevien 4-ruutuisten ikkunoiden karmit haettiin Tuuloksesta kiireesti heinäkuussa, kun havahduttiin siihen, että karmien olisi oltava paikoillaan kattolyhtyjen pellitystä tehtäessä.



Ilta-auringon valossa lintuperspektiivistä. Aluskatteena käytettiin hengittävää Tyvekiä.

Pellityksen osalta valmis neljännes.

Tänä viikonloppuna meillä oli nosturi vuokralla. Teemu asensi ja maalasi päätyjen ja kaavelien otsalaudat ja asensi kaaveleihin tuulensuojalevyt + niiden päälle koolaukset ulkolaudoitusta varten. Ikkuna-aukot levytettiin säänsuojauksen vuoksi umpeen, kunnes oikeat ikkunat saapuvat.

 

Tässä vielä keskikaavelin otsalaudat puuttuvat ja levytys on kesken.

Ketkä sitten ovat tämän kaiken takana?

• Meillä on ollut kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle kaksi huipun hyvää kirvesmiestä, Arto ja Riku, täysipäiväisesti töissä.
• Lisäksi ajoitin oman lomani niin, että Teemu oli lapsenhoidolta vapaa remppahommiin oikeastaan koko kesän. Ja tekikin töitä kyllä useimpina päivinä aamuseiskasta iltayhdeksään tai jopa kymmeneen. Itse en ole juurikaan päässyt osallistumaan raksahommiin, vaan toiminut lähinnä kahvinkeittäjänä, ruoanlaittajana, Lennartin viihdyttäjänä ja jonkin verran työmaan siivoojana. Virallisesti Teemu on vielä hoitovapaalla leipätyöstä.
• Katon pellityksestä vastaa raisiolainen Jussi Merisaari.
• Isäni, eli meidän Pappa, on ollut silloin tällöin isona apuna työmaalla tai työmaan sivussa. Lisäksi äitini on ollut mukana hoitamassa Lennartia ja välillä Lennu on ollut mummulassa, niin meillä on ollut mahdollisuus tehdä Teemun kanssa yhdessä pidempää päivää. 
• Satunnaisia tekijöitä tähän mennessä seuraavasti: 
• Suurtehoimurin käyttäjät kahtena päivänä toukokuussa,
• metsäkoneyrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin purkutöissä,
• Hiab-yrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin nostamassa uusia "kurkihirsiä" paikoilleen,
• Kaksi muuraria yhden päivän heinäkuussa muuramassa uutta tuvan piippua

Raju ratkaisu

Käytännön töiden edetessä, alkoi näyttää siltä, että ei ole millään tavoin järkevää säilyttää talon vanhoja kattorakenteita uusien rinnalla. 60-luvulla huoneiden väliseinät oli rakennettu keskelle alakerran huoneita, mikä oli osaltaan aiheuttanut katon notkahtamisen kahdessa kohdassa. Näytti siltä, että joudumme tekemään paljon ylimääräistä työtä vanhan katon suoristamiseksi, uusien rakenteiden ujuttamiseksi katon alle jne. Paloviranomainen suositteli vanhojen kattopäreiden purkamista, jottei kattoon jäisi ylimääräistä palokuormaa.

Kokonaisuutta arvioituamme, päädyimme hiukan harmistuneina lopulta siihen, että vanhat kattorakenteet puretaan pois ja tehdään vanhan hirsikehikon päälle kokonaan uudet rakenteet. Tämä ratkaisu yksinkertaisti työtä, mutta lisäsi osaltaan jännitysmomenttia. Suomen kesäsäiden vaihtelevuuden tietäen, tuntui hullurohkealta lähteä ratkaisuun, jossa väistämättä olisimme jonkin aikaa pressujen varassa. Koko talon huputtamista harkitsimme, mutta kustannukset olisivat nousseet n. 20 000 euroon, joten ajatuksesta luovuttiin.

Koko taloa on korotettu 20-luvulla tehdyssä isossa remontissa ja nyt kun yläkerta avattiin, voitiin se helposti havaita myös päädyn hirsistä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy nurkka, jossa päädyn ylimmäinen hirsi on aiemmin viistetty välipohjan tasalta ylöspäin. 20-luvulla tilan ostaneet Teemun mummin vanhemmat Ilmari ja Fanny Riihihuhta tekivät ison remontin, jossa taloa korotettiin puolella metrillä. Se korotus näkyy välipohjan ja katon välisenä laudoituksena.

Koska päädyimme tekemään kattorakenteet muista syistä johtuen kokonaan uudestaan, harkitsimme arkkitehdin kanssa mahdollisuutta korottaa kattoa vielä hieman nykyisestä, saadaksemme lisää huonekorkeutta uuteen yläkertaan. Koepiirustusten perusteella talon ulkonäkö kestäisi 30-40 cm korotuksen, joten päädyimme korottamaan taloa eristyksen verran, eli n. 30 senttiä.


Välipohjan uusia rakenteita vielä vanhan katon suojassa.

Katon purku päätettiin toteuttaa kahdessa erässä siten, että puolet talosta olisi kokoajan "katon alla". Työ aloitettiin salin päädystä ja ensin purettiin ulkokatto, jonka jälkeen paikalle kutsuttiin metsäkone, joka keräsi katon palasina pois.

Pintamateriaali purettu ja purkua odottaen.

Siinä se vanha pärekatto vielä on. Tämän suojassa oltiin muutama päivä. Viimeksi se on "nähnyt päivänvalon" n. 100 vuotta sitten. Lopulta päreet osoittautuvat niin heikkokuntoisiksi, ettei niitä saanut ehjänä edes juurikaan kerättyä talteen.

14.6.2016 klo 7.45 Ensimmäiset kouralliset. Melkoinen nitinä ja natina.
Tässä tilanteessa lähdin päiväksi töihin.

Pala kerrallaan.

Kohta näkyy talosta läpi.

Avomallinen yläkerta.

Tästä päivästä alkoi 1,5 kuukautta kestänyt jännitys siitä, sataako vaiko eikö sada. Ja kuinka paljon sataa. Ja kestääkö pressut ja ne paikoillaan.

Tältä näytti, kun tulin iltapäivällä töistä kotiin. Kyllä piti pari kertaa nielaista.

Purkupäivän jälkeen alkoi vimmattu uuden rakentaminen. Salin päätyyn tehtiin uusia kattorakenteita ja jo pari viikkoa myöhemmin, heinäkuun alussa, oli aika tilata metsäkone uudestaan paikalle. Oli aika purkaa toinen puoli katosta.

Kyllä tässä hommassa on pienellä ihmisellä riittänyt ihmeteltävää.



Tällä kertaa jytinä oli sen verran kova, kun purettiin vanhaa piippuakin samalla, ettemme uskaltaneet olla sisällä. Purkua seurattiin pihalta käsin.

Takapihan puolelta näytti tältä. Myös kuvassa näkyvä piippu jouduttiin nappaamaan pois katon mukana.

Avomallinen tuli tästäkin päädystä.

Ja hurjasti silppua siivottavaksi. Vanha parveke on ollut rakentamisen aikana erinomaisen tarpeellinen "tellinki",

Mennyttä ja tulevaa. Rintarinnan.

Tästä se työ taas siivouksen jälkeen jatkuu.

Takkakopista saunakamariksi

Domarlassa on ulkosauna vanhassa hirsirunkoisessa rakennuksessa. Saunan yhteydessä on kylpyhuone ja 70-luvulla vanhasta pesuhuoneesta modernisoitu "takkakoppi". Edellisen sukupolven nimitys saunan eteiselle olikin aika kuvaava. Huone oli ahdas, hämärä ja haiseva. Tilaa hallitsi iso arkkupakastin ja ties koska viimeksi käytetty avotakka. Muu tila oli epämääräisen tavaran (kuten mattojen ja kertakäyttöastioiden) varastona.

Saunan ennallistava remontti on ajankohtainen vasta muutaman vuoden kuluttua, kun talo on saatu kuosiin. Saunassa saa hyvät löylyt, vaikka kiuas joskus on vaihdettu sähköiseen ja lattiassa risteilee kolmea erilaista laattaa. Saunan ja pesuhuoneen osalta tilanne on siedettävä. Paitsi että harmittaa, miksi ikkuna on pitänyt joskus (syytän 70-lukua) tukkia ja tehdä tilasta ikkunaton..

Koska saunaremontti ei ole To Do -listan kärkikahinoissa (tai edes listallakaan vielä), on yleisen viihtyvyyden vuoksi tälle takkakopperolle tehtävä jotain! Homma alkoi pari viikkoa sitten, kun pyysin miestä ja lankoa siirtämään arkkupakastimen autotalliin odottamaan mahdollista muuttoa muualle. Aiemmin olin toki huonetta hieman siivonnut ja se pakastinkin oli ehditty 90-luvun marjoista tyhjentää.

Pakastimen lähdön jälkeen tyhjensin huoneen tavaroista ja siivosin & pesin pinnat. Samalla tilasin Måla & More -kaupasta purkin Annie Sloan kalkkimaalia, joka kiikutettiinkin Kaukokiidolla kotiin seuraavana päivänä! Maali osoittautui oikein mukavaksi käsitellä, mutta harmikseni loppui kesken. Vihdoin viikonloppuna maalia oli saatu lisää ja Teemu jatkoi työni loppuun maalaten seiniin toisen maalikerroksen sekä oviin ja pieliin somaa vaalean sinistä.

Varastosta sattui löytymään kolme siroa valkoista vanhaa tuolia ja kangaskaapista niihin sopivaa raitakangasta, joten kysyin kaverilta, josko voisin illalla tulla surauttamaan tuolinpäällisiin saumat. Nitojalla kankaat kiinni ja uusi kalustus alkaa olla hyvällä mallilla!

Tuolit ennen uudelleenverhoilua.

Muutos pienessä on huikea, mutta sattuneesta syystä ei tullut ennen -kuvia otettua ollenkaan. Aina käy näin. Alan toimeen niin rivakasti, että dokumentointi unohtuu. Kalustus on kuvissa vielä siinä määrin vaiheessa, että oikealle ulko-oven taakse on tulossa valkoinen kaappi pyyheliinojen säilytystä varten ja sen viereen naulakko pyyhkeille. Täydennän kuvakavalkadia kunhan ehdin tuosta kulmasta ottaa kuvan myös. Samalla koitan saada avotakan näkyviin.

Saunakamari valmistui juuri juhannuksen alla, jolloin tuoksua tilaan saatiin tuoreilla juhannusruusuilla.

Uudelleen verhoiltujen tuolien kaveriksi toin varastosta kevyen tarjotinpöydän.

Ovi ja listat maalattiin sinisiksi.

Käytetyt maalit:
Annie Sloan Wall Paint, väri Old White
Annie Sloan Chalk Painti, väri Louis Blue

Vähän tehokkaampi siivouspäivä

Jouduimme hakemaan talon remontille uutta rakennuslupaa, koska halusimme ennallistaa 60-luvulla radikaalisti muutetun kattokulman ja lisäksi rakentaa talon päätyyn kokonaan uuden kuistin.

Aivan ennallistamisesta emme rehellisyyden nimissä kyllä voi puhua, koska kaavelin ennallistamisen lisäksi toiveenamme oli tehdä taloon kaaveli myös takapihan puolelle ja talon pitkänomaisesta muodosta johtuen yläkerran huonetilojen toimivuuden vuoksi päätettiin samassa yhteydessä tehdä yhteensä kuusi kattolyhtyä, eli kattorakenteeseen kuuluvaa kattoikkunaa.

No, uudesta rakennusluvasta johtuen, on talon yläkerran rakenteita vahvistettava siten, että ne vastaavat nykyaikaisia rakennusvaatimuksia. Tutkimme olemassa olevia rakenteita arkkitehdin, rakennesuunnittelijan ja vastaavan mestarin kanssa ja lopputulos oli se, että niin välipohjaan kuin yläpohjaankin olisi lisättävä runsaasti uusia rakenteita. Itse pidin linjausta liiallisena ja ihmettelin, miksei katto pystyssä pysyisi, kun se on tähän astikin pysynyt. Ymmärrykseni kuitenkin lisääntyi siinä vaiheessa, kun yläkerran vanhat huoneet oli purettu ja teimme testin. Teemu "nytkytti" välipohjan rakenteita salin päädyssä ja minä seisoin talon keskivaiheilla, eli 10-14 metrin päässä Teemusta. Liike tuntui siellä asti, vaikkei kyse ollut edes hyppimisestä.


Yläkerran huoneen purkua. Taustalla näkyy salin päällä oleva vintti, jossa ei huoneita ollut.

Turun kodin  remontissa lapioimme vanhoja eristeitä siten, että uudet kertopuurakenteet saatiin ujutettua väliin ilman eristeiden poistamista. Tässä tapauksessa urakka tuntui liian suurelta noin toteutettavaksi, kun eristettä oli paikoin jopa puoli metriä. Niinpä päädyimme tilaamaan suurtehoimurin imaisemaan vanhat puru-, turve- ja olkieristeet pois niin välipohjasta kuin yläpohjastakin. Toukokuun alussa imuri seisoi pihalla kaksi päivää ja kaksi miestä huhki valtavan letkun varressa töitä. Teemu ja isäni tekivät edellä purkutöitä ja edesauttoivat imuroinnin sujumista. Pölyistä, sotkuista ja hikistä hommaa, mutta ilahduttavan nopeasti se sujui, kun oli noin tehokas kone käytössä.



Odotettu imuri parkkeerasi lähelle taloa, että putki riittää perimmäiseenkin nurkkaan.

Ensin tyhjennettiin yläpohja.

Sitten välipohja. Tässä salin pääty työn alla.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka eristeitä oli eri kerroksissa. Alimmaksi oli siististi kantavien, kauniiden hirsien väliin ladottu pahnoja, sitten päällä purua. Paikoitellen myös turvetta.



Ja näin puhdasta tuli. Tuntui upealta nähdä, kuinka vanhat rakenteet todella kulkivat. Tässä kuvassa näkyy kohta, jossa taloa on joskus jatkettu. Hirsistä kävi myös selväksi, että kaikkia ei ollut suinkaan tätä rakennusta varten veistetty, vaan ne olivat olleet jossain muualla jo aiemmin käytössä.

  

Sama liitoskohta eri suunnasta.

 

Siivottu näkymä salin vinttiin. Alakerrassa sali on n. puoli metriä muita huoneita korkeampi. Tältä ero näyttää vintissä.



Päivä pulkassa ja vintti tyhjä. Huikeaa!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Totesimme jo viime kesänä, silloin kun muutto maalle tuntui vielä olevan ikuisuuden päässä, että Domarlassa on edessä niin massiivinen remontti, etteivät lentävät ideat ja omat ruutupaperiraapustukset riitä toteutuksen tueksi. Oli myös vahva epäilys siitä, että muutoksia on tarpeen tehdä siinä määrin, että kunnalta on haettava uusi rakennuslupa.

Otimme yhteyttä työni puitteissa tutuksi tulleeseen arkkitehti Seppo Pärnään ja pyysimme häntä puolisoineen käymään tilalla. Vierailu oli mielenkiintoinen ja oli hienoa katsoa tuttua paikkaa rakennusperinteeseen paneutuneiden ihmisten avulla ihan uudesta näkövinkkelistä.

Paikka näyttäytyi Sepolle ja Virille eheänä kokonaisuutena ja he arvostivat erityisesti pihapiirin harmoniaa ja tilan pitkää historiaa. Muutosten suunnittelutyö saatiin hyvään alkuun ja muutaman tapaamisen jälkeen ideamme olivat jalostuneet Sepon toimesta paperille. Syksyllä keräsimmekin ammattilaisten joukkoon vielä kokeneen rakennesuunnittelijan ja lupsakan, mutta säntillisen insinöörin vastaavaksi mestariksi.

Lokakuussa rakennuslupa olikin käsissä ja aiemmin arveltujen suunnitelmien lisäksi tarvittiin vielä LVI-suunnitelma. Nyt siinäkin on jo rakennusvalvonnan leimat päällä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vai miten se nyt menikään. Ei tässä ehkä vielä puolivälissä silti olla, mutta ainakin tiedetään mitä tullaan tekemään. On se sekin jo jotain!

Joskus kun talo saadaan valmiiksi, riittää tässä näitä kunnostettavia kohteita muitakin.
Kuvan ulkopuolella taitaa olla vielä neljä rakennusta.
Arkkitehti hahmotteli tähän asemapiirrokseeen tuleviakin polkuja ja muita pihan juttuja,
mutta saa nähdä, millaiseksi puutarha muotoutuu.

1-vuotiaalle oma huone

Syksyllä teimme uuden kodin salikamarista makuuhuoneen koko perheelle. Lennart-poika nukkui omassa pinnasängyssään ja me ruhtinaallisen leveässä 180 senttisessä paripedissä,

Tammikuun lopussa toteutetun muuton myötä muutti uuteen kotiin myös erinomainen Svane-sänkymme Turusta ja se tietenkin piti saada käyttöön. Siirsimme tupakamarista sohvakaluston autotalliin ja asetimme sängyn siihen. Viikon verran taisimme nukkua vähän molemmissa huoneissa. Ensimmäinen ilta tupakamarissa tuntui kauhealta, kuin olisin hylännyt lapseni, kun aioin mennä eri huoneeseen nukkumaan. Nyt järjestely onneksi jo tuntuu kaikkien kannalta oikein toimivalta.

Ja mikä tärkeintä: Ison parisängyn lähdön seurauksena salikamariin saatiin riittävästi tilaa ihan oikealle lastenhuoneelle!



Lennartin huoneeseen ei hankittu mitään uutta, mutta koottiin huonekaluja eri puolilta. Sydämeksi asetettiin Turun tuvasta tuttu vanha sivustavedettävä penkki, johon askartelin vanhasta 90-senttisestä aeroflex-patjasta ja sohvaan alunperin tehdyistä vaahtomuovipatjoista pehmoisen pohjan.

Säilytyskalusteina toimivat Muuramen laatikostot, jotka kätkevät sisäänsä niin pojan vaatteita ja tarvikkeita (kantorepusta hoitolaukkuun ja vaippoihin) kuin lelujakin. Seinällä on pari string pocket-hyllyä ja toisella seinustalla kustavilainen pikkukaappi. Oven taakse jäävään kulmaan rakennettiin pieni hyllykkö talon vanhoista naulakoista, joista toinen oli meillä jo Turun kodissaan naulakkona.

Valaisimiksi tähän huoneeseen sijoittui vahingossa pääasiassa "design-valaisimia". Kattovalaisimena Turun kodin keittiöstä Yki Nummen Kartiot, Muurame-laatikoston päällä Modern Art ja String-hyllykössä Block. Näiden lisäksi kustavilaisen kaapin päälle laitettiin vielä pieni pöytävalaisin ja naulakkokulmaukseen sinisävyiset pallovalot, joita Lennart rakastaa ja mielellään uudelleenmuotoilee.

Lattialla on entisen olohuoneen karvamatto ja naulakkonurkkauksessa itsetekemäni leikkimatto, joka jäi Lennartin vauvavaiheessa aika vähälle käytölle.

Leppoisia leikkejä pienelle miehelle toivoen,

Carita

Löytöjä jokimakasiinista

Tässä talossa on ollut aikoinaan ainakin kuusi tulisijaa, mutta 60-luvun remontissa ne kaikki on purettu. Tuvassa lämmittää sentään nykypäivänäkin uudempaa tuotantoa oleva leivinuuni-puuhella.

Remontin rakennuslupakuviin arkkitehti piirsi varauksen viidelle uudelle uunille. Alakerran molempiin saleihin ja molempien kamareihin sekä yläkerran porrasaulaan yhden. Olemme ajatelleet, että rakentamisvaiheessa uuni laitettaisiin ainakin saliin ja salikamariin. Muihinkin huoneisiin ihan mielellään, mutta kustannussyistä ei ehkä kaikkia suunniteltuja kuitenkaan. 

Olemme miettineet minkälaiset uunit olisivat hyvät, mistä sellaiset löytäisi ja ennenkaikkea mistä löytyisi osaava tekijä! Hiukan olemme myös kauhistelleet vanhojen uunien hintoja. Iloinen uutinen oli, kun sukulaismies kertoi nuorena poikana purkaneensa ainakin tupakamarin vihertävää uunia äitinsä kanssa ja että silloinen isäntä, Teemun Aarne-ukki, oli tarkkana, että ehjänä on purettava. 

Emme vain millään keksineet missä ne kaakelit oikein voisivat olla! Kunnes taannoin Teemu ja isäni tutkimusmatkallaan löysivät kaakelipinot jokimakasiinin nurkasta siistissä pinossa. Kaakelit on haettava talteen lähiaikoina, kun makasiineille vievä tie vielä kestää ajamista, tänään ei kuitenkaan vielä koko pinkka lastattu, vaan tuotiin vain pari makupalaa sisälle tarkemmin tutkittavaksi.

Näyttäisi siltä, että pinkassa on ainakin kahden uunin kaakeleita. Toinen on vaaleanvihreä ja toinen kermanvaalea/vaalean keltainen. Jälkimmäinen on joskus maalattu beigeksi, mutta maali lohkeilevat pinnasta helposti. 

Voi kumpa kaikki palat olisi tallella, niin saisimme palautettua taloon alkuperäiset uunit!

 

Projektista koti

Turun kodista saatiin kaupat sovittua tammikuussa ja kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lopullinen muutto maalle. Elämässämme alkoi Domarlan aika.



Olimme jo aiemmin asettuneet taloksi tilalle ja muuton myötä olikin miettimistä, kuinka loput vanhat tavaramme saataisiin taloon mahtumaan. Lopputuloksena kodista tuli remontin ajan väliaikaisjärjestelyjen ajaksi ihan kiva, toimiva ja omanlainen. Lämmin kärryvaja sitä vastoin onkin lastattu käyttövuoroa, myyntiä tai kierrätystä odottavilla tavaroilla.

 

Muuton jälkeen purkupuuhille määrittyi rivakka aikataulu, sillä olimme kutsuneet kuutisenkymmentä sukulaista ja ystävää juhlimaan kanssamme pienen poikamme 1-vuotispäivää helmikuun lopulla. Aikaraja tuntui alkuun hieman stressaavalta, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä asiahan se oli. Eipä pyöri enää purkamattomia laatikoita jaloissa.



Ennen muuttoamme talon symmetrinen alakerta, johon nyt asetuimme asumaan, koostui isosta tuvasta, tupakamarista, ruokasalista, salikamarista ja talon toista päätyä hallitsevasta salista. Sisäänkäyntien yhteydessä on reilunkokoiset eteiset ja tuvan kupeilla pieni vessa ja vaatehuoneen tapainen vanha pesuhuone. Ulkona saunan yhteydessä on kylpyhuone. Talon yläkerrassakin olisi kylpyhuone, mutta se on jo purkutöiden alla. Eikä se nyt niin kovin hankalaa ole pihalla kylpemässä käydä.



Taloksi asetuimme siten, että tupa pysyy toki tupana. Tupakamari muuttui "herrainhuoneesta" aikuisten makuuhuoneeksi, johon kuitenkin jäi lisäksi kirjahylly ja työpöytä. Ruokasali muuttui kalustuksen osalta kokonaan ja siitä kehkeytyi valkoisten huonekalujen myötä leppoisa olohuone. Salikamari muuttui 1-vuotiaan omaksi huoneeksi. Sali säilyi salina, mutta sen käyttötarkoitus laajentuu yläkerran purkutöiden edettyä vierashuoneeksi, kun yläkerrasta kannetaan vierassänky alas remppa-apulaisien majoitustarkoitukseen.



Julkaisun kuvituksena on talvisia tunnelmia pihalta.

Keväisin terveisin,

Carita