lauantai 31. elokuuta 2013

Elämän helmiä.


Vietimme häitämme viikko sitten. Häitä edelsi ikimuistoinen, mukava valmisteluviikko, jonka tiimellykseen mahtui iloa, onnistumisia, kommunikaatiokatkoksia ja hienoista hässäkkääkin. Viikko sisälsi to do -listoja ja kymmeniä puheluita suuntaan ja toiseen.  Arkisia töitä ja hiukan huoltakin. Onneksi apunamme olivat upeat kaasot ja bestmanit, siskoni, joka toimi myös häiden seremoniamestarina sekä vanhempani, joilla tuntui useimmiten olevan hommat paremmin hanskassa kuin osasimme odottaakaan.

Hääpäivästä tuli lopulta täydellinen (ehkä hieman subjektiivinen näkemys, mutta silti..). Elokuun puolivälissä näytti jo siltä, että syksy tulee ihan väkisin. Onneksi joku päätti toisin ja hääpäivämme 24.8. oli upea kesäpäivä! Teen häistä ja päivästä kunnollisemman päiväkirjamaisen merkinnän sitten, kun saan valokuvaajilta enemmän kuvia. Nyt vain pieni maistiainen päivän tunnelmista.


Koko päivää ja viikkoa on tosin mahdotonta summata mitenkään. Saimme toisemme ja saimme jakaa elämämme tärkeimmän päivän rakkaidemme ja läheistemme kanssa. Etukäteen ajattelin, että häät ovat juhla juhlien joukossa. Muttei se ihan niin ollutkaan. Omat häät ovat ihan erityinen juttu, eikä siitä kokemuksesta näköjään ihan äkkiä toivukaan. Onneksi!



Juhla-aamuna hääkimppu ja vieraiden kiitoslahjoja korissa.

Tunnelmaa julhapaikalle luotiin kukilla, helmillä, pitsillä ja pitkillä kynttilöillä.
Olin juhlien kukkiin enemmän kuin tyytyväinen. Kukkateema rakentui syyshortensioiden ympärille ja täydentyi valkoisilla daalioilla, vanhan vaaleanpunaisia eustomilla, valkoisilla orkidoilla, pienillä tertturuusuilla ja muutamilla mummin puutarhasta löytyneillä mausteilla.

Viimeiset hetket ennen vihkimistä. Kirkkoon lähdössä ja taitaa sulhasta hiukan jännittää.

perjantai 30. elokuuta 2013

Kuulutukset ja kodinsiunaus heinäkuussa

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että vaikka puhumme remontin loppurutistuksesta, ei ihan kaikkea, eikä ihan viimeistä piirtoa myöten saatu valmiiksi kodinsiunaukseenkaan mennessä. Pieni pyrähdys jäi vielä ennen häitä tehtäväksi ja varsinkin sisustuksen osalta moni asia odottaa vieläkin makusteluaan. Kuitenkin. Remonttityömaa on väistynyt ja tämä koti mahtuu olemaan koti jo ihan kokonaan.

Unikeonpäivänä vietimme Teemun mummin 95-vuotisjuhlia ja illalla kotona odotti vielä valtava siivousurakka. Onneksi oli apulaisia silloinkin. Äiti taisi pilkkoa keittoon juurekset ja tehdä yhtä sun toista muutakin. Isä oli saanut kesäflunssan ja sairasti kotona niin lauantain kuin sunnuntaisen juhlapäivänkin. Se oli toki hiukan harmillista.

Päivä venyi ympäripyöreäksi ja kakkutaikinan laitoin pyörimään illalla yhdeltätoista. Halusin kaiken mahdollisimman valmiiksi lauantain puolella, joten taittelin kahvikuppeihin servettejä vielä kahdelta yöllä, kun sähköt menivät. Koko naapururusto katuvaloja myöten pimeni ja minäkin totesin nukkumaanmenoajan pakolla tulleen. Vaikka kuinka oli kesäyö, tuli sisätiloihin kovin pimeää.

Aamulla heräsin seitsemältä lohisopan keittoon ja viimeisten järjestelyjen tekoon. Mummi ja vanhempani tulivat puoli kymmeneltä ja yhdessä ehdimme ajoissa kiven heiton päähän Mikaelinkirkkoon. Kirkossa alkoi jännittää, että mitä jos meitä ei kuulutetakaan. Muistivat sentään ja ehtoollisellakin käytiin, kun oli messusta kyse.

Kotona aloitimme ruokailulla ja edeltävästä kastetilaisuudesta tultuaan sai pappikin keittoa ja saaristolaisleipää syödäkseen. Itse siunaus oli tosi kaunis ja vähän itketti papin puheen aikana. Meidän Naskali-koira asettui tyytyväisenä papin jalkoihin alttarin edustalle koko tilaisuuden ajaksi. Se tietysti nauratti kaikkia, pappiakin. Lopuksi vielä äiti luki kauniin, tilaisuuteen sopivan runon.


Päätteeksi kahviteltiin suloisen sekalaisista perintökupeista kesäisiä kahviherkkuja.


torstai 29. elokuuta 2013

Rempan loppurutistus

Remontti alkoi tammikuussa 2012. Tähtäimenä oli noin vuoden rutstus, mutta muutokset työrintamalla, yllätykset vanhassa talossa, muu ELÄMÄ ja remppaväsymys venyttivät tavoiteaikataulu puolella vuodella. Viivästys venytti ajoittain hermoja, keskeneräisyys kismitti ja kodin ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen ajautui minimiin.

Keväällä sovittiin tuparit pidettäväksi 15.6. No ei pidettykään silloin, koska tavoiteajankohdan tilanteessa eteisessä ei voinut kulkea ilman kenkiä (muovimaton alta ei löytynytkään puhdasta lautalattiaa, vaan tasoitteella ja sadoilla nauloilla kuorrutettu lautalattia). Alakerran kamarin kunnostusta ei ollut tuolloin vielä aloitettukaan, eikä alakerran vessassa ollut muuta kuin kaksi pönttöä. Ei edes valoa, saati ovea.

Koska tuparisuunnitelma meni pieleen, päätettiin tähän tarkoitukseen varattu viikonloppu hyödyntää ja järjestimme hääskumppamaistiaiset. Kannattikin pitää maistajaiset, sillä valinta sai huomattavasti kiitosta ja kehuja osakseen! Sauna sentään saatiin korkattua noiden illanistujaisten yhteydessä.
 
No, seuraavaksi tähtäimeksi asetettiin sunnuntai 28.7., jolloin avioaikeemme kuulutettaisiin kirkossa. Olimme kutsuneet lähimmät sukulaiset hääkutsujen yhteydessä myös kuuliaiskahville ja pyysimmekin vihkipappiamme siunaamaan kotimme samana päivänä.

Kesähelteet koettelivat, mutta olimme sissejä ja urakoimme remppaa valmiiksi kiihtyvällä tahdilla.  Juhannuksen jälkeiselle ajalle laadimme tiukan työlistan, jossa jokaiselle päivälle oli merkitty työtehtävä ja sen suorittaja.


Lista osoittautui ajoittain yltiöpäiseksi ja mahdottomaksikin, mutta lopputuloksena oli kuitenkin kaikkien tehtävien ruksaaminen tehdyksi. Ilman listaa siihen tuskin olisi pystytty, kyllä ulkona paistanut kesä sen verran houkutteleva oli!

Kuvat puhukoot puolestaan. Loppurutistus oli melkoinen!

Loppurutistusta hidasti eteisen muovimattolattian alta löytynyt yllätys: paksu kerros tasoitetta, jota emme olleet kulmista tehdyissä koekurkistuksissa havainneet.


Sauna valmistui jo kesäkuun puolivälissä käyttökuntoon. Tässä vielä kuivaharjoitellaan.

Ihan pientä laittoo enää. Oisko tossa sahauksessa ovenkarmi..
Elina-siskokin ennätti hätiin ja olikin erinomainen tapettinainen!

Eteisessä näytti tältä 2 päivää ennen juhlaa!

Vaikkei näistä kuvista ehkä uskoisi ja vaikkei silloin itsestäkään siltä tuntunut. Saatiin kaikki valmiiksi juuri ajallaan. Ei hetkeäkään liian aikaisin, mutta riittävän ajoissa kuitenkin. HUH! Ei pelkästään aikarajan pitämiselle, vaan ennenkaikkea sille, että SE ON NYT (enimmäkseen) OHI. Ilman perheen ja ystävien apua tässä pisteessä ei missään tapauksessa oltaisi vieläkään. Kiitos!

Rempan aikaansaannoksia ja ennen-jälkeen -askarteluja luvassa myöhemmin.