Juhlavuoden talo Osa 3

Onneksi kesä jatkui pitkään ja ulkohommia saatiin tehtyä pitkälle syksyyn. Laudoitustyöt lopetettiin vasta marraskuun puolivälissä ja korkeiden päätykolmioiden osalta niitä jatkettiin tammikuussa, kun pihalle saatiin nosturi. Nyt, tammikuussa 2018 on viimeinkin talolla taas kauttaaltaan takki päällä ja ulkotöitä saadaan jatkaa keväämmällä ikkunasmyygien, alimman jakolistan asennuksen ym. töiden parissa.

Remontin lisäksi kotiympäristömme ja maisemamme on muuttunut huomattavasti kun syksyn aikana läheisestä mäestä kaadettiin kuuset (jonkun kuoriaisen tuhotöiden vuoksi) ja samalla talon pohjoispäätyä reunustanut ylikasvanut kuusiaita kaadettiin. Nyt meiltä näkyy Liedonperän tielle asti ja melkein Tarvasjoen kirkolle saakka. Upea peltomaisema Paimionjokilaakson kansallismaisemassa.

Lokakuussa saatiin julkisivulaudoitusta hyvälle mallille.

Kesällä, Fridan ollessa vasta alle 2-viikkoinen, teimme retken Toijalaan Pihlgren & Ritolan tapettitehtaalle. Siellä Lennart valitsi oman huoneensa seinälle pöllötapetin ja Fridan huoneen päätyseinään valittiin Kirsikankukka. Vierashuoneeseen valittiin ikisuosikki Juhannusruusu, joka jo aiemmin kuvissa vilahtikin. Lastenhuoneiden tapetit pääsivät seinälle lokakuussa.

(Nämä tapettikuvat ovat ihan häpeällisen huonoja. Korvaan ne paremmilla, kun saan otettua.)

Aina sitä miettii, että ei lapsen lapsuus saa olla pelkkää remonttia, vaan elämää pitää olla myös. Siihen on pyritty ja kesällä kiivaimman rakentamisen aikana olinkin aika paljon lasten ja mummun kanssa mökillä työmaata evakossa. Ihan jo siksikin, että Lennart on sen verran innokas apulainen, että Teemulla on paljon parempi rauha tehdä töitä, kun olemme selkeästi muualla. Onneksi luulen, että aika paljon iloa ja kokemuksia tämä kaikki on myös Lennartille suonut. Ainakin hän arvostaa (fanittaa) monenlaisia ammattilaisia hurjasti. Viimeksi viime viikolla hän eläytyi usean päivän ajan nuohoojan työhön. se nyt ei suoranaisesti remonttiin liity, mutta kuitenkin. Tässä on rakennettu klapeista ja remontin jämälaudoista muistaakseni laituria.

 

Ensilumi satoi lokakuun loppupuolella ja sitä ihailimme uusista ikkunoista uuteen avaraan näkymään.

 

Pihanpuolelta talo näytti lumen sulettua tältä.

Marraskuussa laudoitus eteni lähes valmiiksi ja pestiin uusia ikkunoita ensi kertaa. 

Joulukuussa räjäytettiin alakerran järjestys vielä jouluviikolla, jotta keskuslämmitys uusine pattereineen saatiin toimimaan. LVI-Toivosen miehet urakoivat niin, että lämpö tosiaan saatiin jouluksi koko taloon. On se vaan ihan mukava, kun talossa on lämmin. Me kun menimme koko syksyn leivinuunin ja muutaman sähköpatterin voimin.

Talon väritystä lumisessa maisemassa olemme murehtineet. Päädyimme Uulan värikartan Helmi -sävyyn. Nurkkalautoihin, ikkunoihin ja jakolistoihin tulee vihertävää Varpu-sävyä.

 

Sähkötöitä meillä tekee Sähkölauri ja marraskuussa saatiin ulkovalot toimintaan. Myös yläkerran sähköt ovat edenneet niin että raksavaloiksi asennettiin loppullista paikkaansa odottavia valaisimia.

 

 

Joulua juhlimme lähisuvun kanssa kaikessa rauhassa ja vuoden loppuun tuli tervetullut reilun viikon tauko remontista.

 

Satavuotiaan Suomen juhlapäivää oli ilo viettää tässä lähes 250-vuotiaassa talossa.

 

 

Juhannuskukkulan joulu

Joulu tuli meille tänä vuonna vähän varkain. Oikeaa tunnelmaa ei meinannut löytyä millään, vaan syksy piti pintansa. Joulua edeltävänä torstaina onneksi spurtattiin ja tehtiin perusteellinen joulusiivous. Kuusen kaadon hoiti puolestamme jo viikkoa aiemmin Seija-myrsky.

Perjantaina vietettiin ennakkojoulua kummipojan perheen kanssa. Lasten kanssa koristeltiin kuusi, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa vasta juhlapuvun päälleen saatuaan.

Lauantaina leivottiin ja välissä vietettiin mukava hetki ystäväperheen kanssa. Mukana oli joulun ehdottomasti junnuin vieras, suloinen 5-viikkoinen.

Joulusta teki ihan erityisen se, että ensimmäistä kertaa, joulua vietettiin omassa Juhannuskukkulan kodissamme. Vieraiksi olimme kutsuneet kummankin vanhemmat ja mummit sekä siskoni avomiehensä kanssa. Jouluruokien valmistusvastuuta jaettiin ja kun porukassa oli monta kokenutta tekijää, jäi meidän hommaksemme lopulta pikkuleipien leipominen ja kalojen sekä mädin hankkiminen. Näiden lisäksi pyöräytin taatelikakkua ja innostuin kokeilemaan kotitekoista maksapateeta peuran vasan maksasta.

 

Joulukalat tilasin Naantaliin ja kävin noutamassa rymättyläläiset lohet ja brändöläisen graavisiian varhain aattoaamuna. Samalla tehtiin kävelyretki myrskyisen vanhan kaupungin maisemiin Naskali-koiran kanssa.

Aatto oli mukavan leppoisa. Juhlallisuudet alkoivat joulurauhan julistuksen seuraamisella ja glögillä. Juteltiin, muisteltiin menneitä jouluja, laulettiin joululauluja, luettiin jouluevankeliumi ja availtiin lahjoja. Niin. Ja syötiin enemmän kuin laki sallii.

Ihaninta oli ehkä se, että Teemun 95-vuotias mummi rahkeni aamuisesta epäröinnistä huolimatta lähteä mukaan yhteiseen joulunviettoon ja jaksoi pitkän päivän mainiosti, kun välillä pääsi levähtämään kirjastohuoneen sivustavedettävään.

Joulupäivän aamuna käveltiin äidin ja mummin kanssa hartauteen Mikaelinkirkkoon. Vettähän se ripotteli taivaalta, mutta tuntui joululta siltikin. Teemu oli sillä välin hauduttanut riisipuuron ja sitä herkuteltiin aattoaamuna valmiiksi keitetyn luumusopan kera. Päivällä lueskeltiin lahjakirjoja ja lehtiä, suunniteltiin tulevaa vuotta ja nautiskeltiin olostamme yöksi jääneiden vieraiden kanssa.

Äiti, isä ja mummi lähtivät kotiin iltapäivällä, minkä jälkeen katsoimme pari elokuvaa ja illalla lähdimme jouluajelulle ja -kävelylle. Tälläkin kertaa sinne Naantaliin. Tapanina sitten ajeltiin maaseudun rauhaan mekin.

Vintin löytöjä

Kun ostimme tämä kodin, oli alakerta asuttavassa kunnossa. Vuosien varrella moneen kertaan remontoitu, tapetoitu ja uusia tarpeita vastaavaksi muokattu. Koti on ollut alunperin kaksi erillistä asuntoa. Hellahuone, joka on nykinen keittiömme ja hellahuone + huone, jossa meillä nykyään on olohuone ja kirjastohuone. Eteisosan jakautumisesta näiden asuntojen välille emme ole ihan varmoja. Tulisija on ollut kaikissa alakerran huoneissa, mutta isomman asunnon hella on poistettu ja siinä paikalla, nykyisessä kirjastohuoneessa, on jäljellä käyttökuntoinen hormi.

Talon historia kiinnostaisi kovasti. Tiedämme aika vähän, mutta jotain sentään. Talo on ollut jossain vaiheessa ilmeisesti tätä meidän lukuunottamatta tyhjillään ja vähän kai pahuuden ja luvattomien asukkaiden vallassakin. Tässä kulmassa on ollut vuokralaisia ja ilmeisen railakasta menoa (naapuritalojen asukkaiden kertoman mukaan) täälläkin. Muutamia vuosia sitten rakennusinsinööriveljekset ostivat talon ja perustivat asunto-osakeyhtiön. Heillä oli tarkoituksena kunnostaa taloon kahdeksan asuntoa ja myydä ne valmiina. Suunnitelmat he tekivät ja hakivat ylä- ja kellarikerrosten rakennusluvat, mutta toteutus jäi ihan kesken. Taloon tehtiin heidän toimestaan ulkopuolen korjaus ja ikkunat (valitettavasti) vaihdettiin uusiin.

Ostimme asunnon veljesten äidiltä, joka tässä oli asunut oman päätyasuntonsa remontin ajan. Haaveissamme oli yläkerran rakentamisen aloittaminen hetimmiten. Aloitus viivästyi pohjasuunnitelmien muutosten ja lisäpiirustusten tekemisen vuoksi vuodella. Rakentaminen tehtiin tavallisilla menetelmillä, niinkuin alakertakin jossain vaiheessa on kunnostettu. Yläkertaan tosin valitsimme puhalletun ekovillan, kun alakerrassa eristeenä on jotain muuta. Jospa seuraavassa kodissa (sitten joskus) olisi mahdollisuus noudattaa kauttaaltaan perinnemenetelmiä.

Vintti oli tosiaan ostovaiheessa ihan pehkupohjalla. Kylmää vinttitilaa. Sieltä saimme kerätä lähinnä lautaryjää, vanhojen vinttikomeroiden runkoja ja vanhoja rakenteita polttopuuksi. Muutamia parruja säästimme, mutta suurin osa purettiin, koska ne oli kaupungin määräysten mukaan kuitenkin korvattava uusilla leimatusta materiaalista tehdyillä tukirakenteilla. Asunto sijaitsee talon kulmassa ja määräykset olivat tosi tiukat ehkä siksikin. Sittemmin tosin on selvinnyt, että rakennesuunnittelijamme taisi vähän ylireagoida ja piirtää turhankin jykevät vaatimukset, eikä rakennusvalvontatoimistossa kukaan puuttunut, kun "virhe" oli tuohon suuntaan. Ja niin, poltettavaa tavaraa tuli niin paljon, että olemme tähän astiset talvet lämmittäneet kodin lähes täysin purkutavaralla.

Pitkän sepustuksen jälkeen vintin löytöihin:

Huonekaluja vintistä ei löytynyt vanhoja keittiökaappeja luukunottamatta. Nämä siis eivät olleet mitkään ikivanhat, vaan lastulevykaapit, joille emme suurta arvoa osanneet antaa. Lastulevykaappien lisäksi löytyi yksi puinen vanha yläkaappi, joka otettiin talteen. Se on tällä hetkellä ulkovarastossa puutarhatarvikekaappina. Kertakaikkisen kaunis. Toivottavasti saan sen jossain vaiheessa sisälle.

Vintiltä lappeen alta, pehkujen seasta löytyi paksu, valtavan painava tuppeen sahattu lankku / puu. Se osoittautui tammeksi ja Teemu askarteli siitä kauniin penkin. Penkki on tällä hetkellä suunnilleen löytöpaikassaan. Jalkoiksi se sai vanhaa omenapuuta.

Vintin vanhan ikkunan verholaudan pelastin talteen. Se oli remontin aikaan monesti tiellä ja meinasi kerran joutua polttopuukuorman mukana kirveen käsittelyyn, mutta pelastui sentään. En vielä tiedä mitä siitä tekisi, vai palauttaisiko kenties entiselle paikalleen yläkerran keskimmäisen ikkunan verholaudaksi.

Hauska yllätys sattui taannoin ja yksi vintin aarre päätyi meille vähän mutkan kautta. Värkkäsime ulkovarastoon väliseinää, kun naapurin rouva tuli kysymään haluaisimmeko puulaatikon, jonka hän oli vintistämme löytänyt joskus aikanaan. Laatikko oli siinä hänen varastossaan. Kaunis. Vanha. Käytännöllinen. Rouva asui tässä meidän asunnossamme aiemmin ja hän oli suunnitellut laatikosta klapilaatikkoa. Se oli kuitenkin hänen uuteen, pienempään asuntoonsa liian iso, joten hän tarjosi sitä meille. En jostain syystä heti kehdannut intoutua kopasta, mutta muutaman päivän päästä asia tuli uudestaan esille ja laatikko kannettiin olohuoneen takan viereen.

Siinä se nyt on paikallaan. Hauskalla tavalla palannut kotiin, vaikka tuskin sitä vastaavaan tarkoitukseen ennen on käytetty. Mitähän siinä on kuljetettu? Pohjassa on pyöreitä jälkiä, eli jotain pyöreää emalista? Vai sittenkin maalipurkkeja?

Näiden lisäksi vintistä otettiin talteen ihan pikkuisia "aarteita", kuten tyhjiä mustepulloja, peltinen polkupyörän öljupullo, joitakin lehtiä, muutama vanha raha ja vanhoja julisteita.

Joulua meillä on muuten jo pieni ripaus, vaikka jostain syystä joulufiilis antaa vielä odottaa itseään. Ehdotin Teemulle, että hankittaisiin tänä vuonna vain "kestäviä" lahjoja. Joko aineettomia, käytettyjä tai muuten ekologisia. Ja määrä ainakin voisi olla maltillinen.. Kuinkahan tämän pyrkimyksen kanssa käy?