Ensimmäinen ovi ja lattialautaa

Remppatyömaalla on alkuvuoden aikana tehty teknisiä, mutta varsin tärkeitä töitä. Sähköputkien veto vaati suunnittelua, kun emme halunneet sähköjä risteilemään kaikille seinille ja sikin sokin, vaan kootusti tiettyjä linjoja pitkin.

Putkitöitä on tehty muutenkin, mutta kertopuupalkkien läpi vietävät lämmitysputket olivat ajankäytöllisesti ihan oma lukunsa. Lopulta päiväkausien ähräämisen jälkeen, oli aika kutsua paikalle pari putkimiestä tekemään kytkennät, patterien asennukset ja muut ammattilaista vaativat tässä vaiheessa tehtävissä olevat putkityöt.

Helmikuussa puhallettiin eristevilla välipohjaan. Villaa tuli keskelle taloa ohuempi kerros, vain noin 15-20 cm lähinnä äänieristeeksi, mutta hirsiseinien vierustoille 1,5 - 2 metrin kaistale paksummin, 30-40 cm kerroksena.

Kun villoitus oli saatu tehtyä, olikin aika aloittaa lattialautojen asennus. Laudat nostettiin yläkertaan kuivumaan ja asettumaan heti villoituksen jälkeen ja ne saivat olla muutaman viikon rauhassa ennen työn aloitusta. Lattiahomma on siis parhaillaan työn alla.

Tässä päivää vaille 2-vuotias iskän pikkuapulainen naputtelee omalla vasarallaan laudanpätkää kiinni tulevan huoneensa lattiaan <3 td="">

Meidän tulevan makuuhuoneen lattia tuli tänään valmiiksi. Kohtahan tuonne jo voisi muuttaa asumaan. Ihan pientä säätöä enää.

Viime viikonlopun huipuin juttu oli kuitenkin se, että isä ehti oman muuton ja remontin keskeltä hetkeksi auttamaan Teemua parvekkeen oven asennuksessa. Samalla tämä on ensimmäinen paikoilleen asennettu uusi ovi.

Nyt meiltä avautuu yläkerrastakin maisema Paimionjokilaaksoon ja historiallisen härkätien suuntaan. Saattaapa pimeällä aikaa Härkätien kulkijakin nähdä yllättävää valoa pilkistävän paikasta, josta ei ole ennen valoa kajastanut. Tarkoitus on harventaa tuolta puolelta metsikköä niin, että ilta-aurinko pääsisi kunnolla paistamaan pihaan. Toisaalta peltoaukealta puhaltaa ajoittain myös kylmä tuuli, joten kyllä siihen metsää jatkossakin jätetään.

Parvekkeen oven ja ikkunoiden yhdistelmä.

Tässä välissä on ehditty juhlia myös pienen Lennartin 2-vuotissyntymäpäiviä. Koska remontti ja muu elämä muodostaa jokapäiväisen coctailin, lisään tähän pari kuvamuistoa aurinkoisen talviselta juhlapäivältä.

Tänä vuonna kynttilät sammuivat sankarin omasta puhalluksesta jo oikein hienosti!

Katto ja yläkerran ikkunat

Remontti on edennyt aikalailla suunnitellussa tahdissa, vaikka täällä blogissa onkin hiljaista. Lapsiperhearjen, töiden ja tämän remontin yhdistäminen täyttävät päivät aika tehokkaasti. Päiväkirjaa ei meinaa ehtiä kirjoittaa.

Marraskuun alussa yläkerran "ulkovaippaan" puhallettiin eristevilla ja samaan syssyyn Teemu ja isä asensivat pääosan yläkerran ikkunoista paikoilleen. Toimenpiteet lämmittivät mielen lisäksi aivan huomattavasti niin alakertaa kuin yläkertaakin, kun lämmön karkaaminen harakoille loppui.

 

 



 

Ikkunoista olemme ihan erityisen iloisia. On tosi mukavaa työskennellä luonnonvalossa ja kyllä vaan puusepän tekemät perinneikkunat ovat kauniit. Ikkunathan tilattiin Hanneksen puusepänverstaalta Tuuloksesta.



Tammikuun aurinko pilkistää kuusien välistä.

Valoa rakentavalle kansalle.

Peltikaton valmistuminen otti aikaa hiukan enemmän kuin osasimmekaan arvata. Peltiseppä oli kiireinen muissa töissään ja meidän työmaalla töihin tuli syksyllä siitä johtuen parin kuukauden tauko. Lopulta katto valmistui kuin valmistuikin viime vuoden puolella. Muutaman tunnin päivän peltiseppä teki vielä uudenvuoden aattona. Tälle alkaneelle vuodelle jäi vielä syksytorvien asennus (jonka voi tehdä vasta kun uusi ulkolaudoitus on tehty) ja yhden savupiipun pellitys (jonka voi tehdä vasta, kun se savupiippu on rakennettu).


Tässä peltikatto on viimein valmiina.
Kaaveliin on tietysti tuon työmaaoven tilalle tulossa vielä kolmas ikkuna.