Ensimmäinen ovi ja lattialautaa

Remppatyömaalla on alkuvuoden aikana tehty teknisiä, mutta varsin tärkeitä töitä. Sähköputkien veto vaati suunnittelua, kun emme halunneet sähköjä risteilemään kaikille seinille ja sikin sokin, vaan kootusti tiettyjä linjoja pitkin.

Putkitöitä on tehty muutenkin, mutta kertopuupalkkien läpi vietävät lämmitysputket olivat ajankäytöllisesti ihan oma lukunsa. Lopulta päiväkausien ähräämisen jälkeen, oli aika kutsua paikalle pari putkimiestä tekemään kytkennät, patterien asennukset ja muut ammattilaista vaativat tässä vaiheessa tehtävissä olevat putkityöt.

Helmikuussa puhallettiin eristevilla välipohjaan. Villaa tuli keskelle taloa ohuempi kerros, vain noin 15-20 cm lähinnä äänieristeeksi, mutta hirsiseinien vierustoille 1,5 - 2 metrin kaistale paksummin, 30-40 cm kerroksena.

Kun villoitus oli saatu tehtyä, olikin aika aloittaa lattialautojen asennus. Laudat nostettiin yläkertaan kuivumaan ja asettumaan heti villoituksen jälkeen ja ne saivat olla muutaman viikon rauhassa ennen työn aloitusta. Lattiahomma on siis parhaillaan työn alla.

Tässä päivää vaille 2-vuotias iskän pikkuapulainen naputtelee omalla vasarallaan laudanpätkää kiinni tulevan huoneensa lattiaan <3 td="">

Meidän tulevan makuuhuoneen lattia tuli tänään valmiiksi. Kohtahan tuonne jo voisi muuttaa asumaan. Ihan pientä säätöä enää.

Viime viikonlopun huipuin juttu oli kuitenkin se, että isä ehti oman muuton ja remontin keskeltä hetkeksi auttamaan Teemua parvekkeen oven asennuksessa. Samalla tämä on ensimmäinen paikoilleen asennettu uusi ovi.

Nyt meiltä avautuu yläkerrastakin maisema Paimionjokilaaksoon ja historiallisen härkätien suuntaan. Saattaapa pimeällä aikaa Härkätien kulkijakin nähdä yllättävää valoa pilkistävän paikasta, josta ei ole ennen valoa kajastanut. Tarkoitus on harventaa tuolta puolelta metsikköä niin, että ilta-aurinko pääsisi kunnolla paistamaan pihaan. Toisaalta peltoaukealta puhaltaa ajoittain myös kylmä tuuli, joten kyllä siihen metsää jatkossakin jätetään.

Parvekkeen oven ja ikkunoiden yhdistelmä.

Tässä välissä on ehditty juhlia myös pienen Lennartin 2-vuotissyntymäpäiviä. Koska remontti ja muu elämä muodostaa jokapäiväisen coctailin, lisään tähän pari kuvamuistoa aurinkoisen talviselta juhlapäivältä.

Tänä vuonna kynttilät sammuivat sankarin omasta puhalluksesta jo oikein hienosti!

1-vuotiaalle oma huone

Syksyllä teimme uuden kodin salikamarista makuuhuoneen koko perheelle. Lennart-poika nukkui omassa pinnasängyssään ja me ruhtinaallisen leveässä 180 senttisessä paripedissä,

Tammikuun lopussa toteutetun muuton myötä muutti uuteen kotiin myös erinomainen Svane-sänkymme Turusta ja se tietenkin piti saada käyttöön. Siirsimme tupakamarista sohvakaluston autotalliin ja asetimme sängyn siihen. Viikon verran taisimme nukkua vähän molemmissa huoneissa. Ensimmäinen ilta tupakamarissa tuntui kauhealta, kuin olisin hylännyt lapseni, kun aioin mennä eri huoneeseen nukkumaan. Nyt järjestely onneksi jo tuntuu kaikkien kannalta oikein toimivalta.

Ja mikä tärkeintä: Ison parisängyn lähdön seurauksena salikamariin saatiin riittävästi tilaa ihan oikealle lastenhuoneelle!



Lennartin huoneeseen ei hankittu mitään uutta, mutta koottiin huonekaluja eri puolilta. Sydämeksi asetettiin Turun tuvasta tuttu vanha sivustavedettävä penkki, johon askartelin vanhasta 90-senttisestä aeroflex-patjasta ja sohvaan alunperin tehdyistä vaahtomuovipatjoista pehmoisen pohjan.

Säilytyskalusteina toimivat Muuramen laatikostot, jotka kätkevät sisäänsä niin pojan vaatteita ja tarvikkeita (kantorepusta hoitolaukkuun ja vaippoihin) kuin lelujakin. Seinällä on pari string pocket-hyllyä ja toisella seinustalla kustavilainen pikkukaappi. Oven taakse jäävään kulmaan rakennettiin pieni hyllykkö talon vanhoista naulakoista, joista toinen oli meillä jo Turun kodissaan naulakkona.

Valaisimiksi tähän huoneeseen sijoittui vahingossa pääasiassa "design-valaisimia". Kattovalaisimena Turun kodin keittiöstä Yki Nummen Kartiot, Muurame-laatikoston päällä Modern Art ja String-hyllykössä Block. Näiden lisäksi kustavilaisen kaapin päälle laitettiin vielä pieni pöytävalaisin ja naulakkokulmaukseen sinisävyiset pallovalot, joita Lennart rakastaa ja mielellään uudelleenmuotoilee.

Lattialla on entisen olohuoneen karvamatto ja naulakkonurkkauksessa itsetekemäni leikkimatto, joka jäi Lennartin vauvavaiheessa aika vähälle käytölle.

Leppoisia leikkejä pienelle miehelle toivoen,

Carita

Uusi, kaunis elämä

Edellisestä tekstistä on kulunut kokonainen syksy, talvi ja kevät. En ole osannut kirjoittaa mitään, sillä niistä ensimmäiset kuukaudet sujuivat muuten entiseen malliin, mutta olemista värittivät kutkuttava ilo, jännitys ja odotus. Pieni huoli siitäkin, tuleeko haaveesta totta. Sujuuko kaikki niinkuin toivottiin. Meille odotettiin uutta perheenjäsentä.

Äitiyspakkaus saapui postiin viikkoa ennen joulua ja sitä sitten koko perheen voimin suurella mielenkiinnolla tutkittiin.

Helmikuun lopulla odotus palkittiin ja meille syntyi pieni poika. Nyt juhannuksen jälkeen, melkein neljäkuista poikaa sylissä pidellen, tuntuu kuin tuosta helmikuisesta päivästä olisi aikaa vain silmänräpäys. Toisaalta, niin väkevästi pienokainen on joka hetkessä läsnä, ettei enää aikaa ilman häntä osaa kuvitellakaan. Vauva-arki on enimmäkseen ihanaa ja ainakin tähän mennessä se on tuntunut lomalta. Pienen ihmisen kehitystä on upea seurata ja omaa lasta kohtaan tuntemassa rakkaudessa on jotain elämää mullistavaa. Tunteen vahvuutta ja kokonaisvaltaisuutta en osannut kuvitella etukäteen.

Huhtikuussa vietettiin pikkumiehen ensimmäistä omaa juhlaa vajaan 40 lähimmän sukulaisen ja ystävän kesken. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Sylikummilla meinasi tulla tukalat paikat pidellessään vauvaa paahteisen salin ikkunan edessä. 

Juhlassa tarjoiltiin niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Täytekakkuun värkkäsin ensi kertaa sokerimassapäällisen ja netistä löysin ohjeen hauskoihin tennareihin. Pojan juhla-asuna kastepuvun jälkeen oli tuommoiset pienet (tumman)siniset converset, niin tuntui hauskalta tehdä sellaiset myös kakunkoristeeksi. Juhlan kukka-asetelmissa toistuvat keväiset helmililjat ja sinisävyiset hortensiat. 

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä oli ikimuistoisen liikuttava. Pikku-Lennart tosin keksi edellisenä iltana ensimmäisen kerran, ettei illalla välttämättä ole hauskinta käydä nukkumaan, vaan umpiväsyneenäkin pitäisi vielä saada höpötellä ja maailmaa ihmetellä. Kun uni lopulta vei voiton, nukuttiin onneksi kaikki niin hyvin, että heräsin virkeänä ihanalle aamiaiselle.