Juhannuskukkulan joulu

Joulu tuli meille tänä vuonna vähän varkain. Oikeaa tunnelmaa ei meinannut löytyä millään, vaan syksy piti pintansa. Joulua edeltävänä torstaina onneksi spurtattiin ja tehtiin perusteellinen joulusiivous. Kuusen kaadon hoiti puolestamme jo viikkoa aiemmin Seija-myrsky.

Perjantaina vietettiin ennakkojoulua kummipojan perheen kanssa. Lasten kanssa koristeltiin kuusi, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa vasta juhlapuvun päälleen saatuaan.

Lauantaina leivottiin ja välissä vietettiin mukava hetki ystäväperheen kanssa. Mukana oli joulun ehdottomasti junnuin vieras, suloinen 5-viikkoinen.

Joulusta teki ihan erityisen se, että ensimmäistä kertaa, joulua vietettiin omassa Juhannuskukkulan kodissamme. Vieraiksi olimme kutsuneet kummankin vanhemmat ja mummit sekä siskoni avomiehensä kanssa. Jouluruokien valmistusvastuuta jaettiin ja kun porukassa oli monta kokenutta tekijää, jäi meidän hommaksemme lopulta pikkuleipien leipominen ja kalojen sekä mädin hankkiminen. Näiden lisäksi pyöräytin taatelikakkua ja innostuin kokeilemaan kotitekoista maksapateeta peuran vasan maksasta.

 

Joulukalat tilasin Naantaliin ja kävin noutamassa rymättyläläiset lohet ja brändöläisen graavisiian varhain aattoaamuna. Samalla tehtiin kävelyretki myrskyisen vanhan kaupungin maisemiin Naskali-koiran kanssa.

Aatto oli mukavan leppoisa. Juhlallisuudet alkoivat joulurauhan julistuksen seuraamisella ja glögillä. Juteltiin, muisteltiin menneitä jouluja, laulettiin joululauluja, luettiin jouluevankeliumi ja availtiin lahjoja. Niin. Ja syötiin enemmän kuin laki sallii.

Ihaninta oli ehkä se, että Teemun 95-vuotias mummi rahkeni aamuisesta epäröinnistä huolimatta lähteä mukaan yhteiseen joulunviettoon ja jaksoi pitkän päivän mainiosti, kun välillä pääsi levähtämään kirjastohuoneen sivustavedettävään.

Joulupäivän aamuna käveltiin äidin ja mummin kanssa hartauteen Mikaelinkirkkoon. Vettähän se ripotteli taivaalta, mutta tuntui joululta siltikin. Teemu oli sillä välin hauduttanut riisipuuron ja sitä herkuteltiin aattoaamuna valmiiksi keitetyn luumusopan kera. Päivällä lueskeltiin lahjakirjoja ja lehtiä, suunniteltiin tulevaa vuotta ja nautiskeltiin olostamme yöksi jääneiden vieraiden kanssa.

Äiti, isä ja mummi lähtivät kotiin iltapäivällä, minkä jälkeen katsoimme pari elokuvaa ja illalla lähdimme jouluajelulle ja -kävelylle. Tälläkin kertaa sinne Naantaliin. Tapanina sitten ajeltiin maaseudun rauhaan mekin.

Rempan loppurutistus

Remontti alkoi tammikuussa 2012. Tähtäimenä oli noin vuoden rutstus, mutta muutokset työrintamalla, yllätykset vanhassa talossa, muu ELÄMÄ ja remppaväsymys venyttivät tavoiteaikataulu puolella vuodella. Viivästys venytti ajoittain hermoja, keskeneräisyys kismitti ja kodin ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen ajautui minimiin.

Keväällä sovittiin tuparit pidettäväksi 15.6. No ei pidettykään silloin, koska tavoiteajankohdan tilanteessa eteisessä ei voinut kulkea ilman kenkiä (muovimaton alta ei löytynytkään puhdasta lautalattiaa, vaan tasoitteella ja sadoilla nauloilla kuorrutettu lautalattia). Alakerran kamarin kunnostusta ei ollut tuolloin vielä aloitettukaan, eikä alakerran vessassa ollut muuta kuin kaksi pönttöä. Ei edes valoa, saati ovea.

Koska tuparisuunnitelma meni pieleen, päätettiin tähän tarkoitukseen varattu viikonloppu hyödyntää ja järjestimme hääskumppamaistiaiset. Kannattikin pitää maistajaiset, sillä valinta sai huomattavasti kiitosta ja kehuja osakseen! Sauna sentään saatiin korkattua noiden illanistujaisten yhteydessä.
 

No, seuraavaksi tähtäimeksi asetettiin sunnuntai 28.7., jolloin avioaikeemme kuulutettaisiin kirkossa. Olimme kutsuneet lähimmät sukulaiset hääkutsujen yhteydessä myös kuuliaiskahville ja pyysimmekin vihkipappiamme siunaamaan kotimme samana päivänä.

Kesähelteet koettelivat, mutta olimme sissejä ja urakoimme remppaa valmiiksi kiihtyvällä tahdilla.  Juhannuksen jälkeiselle ajalle laadimme tiukan työlistan, jossa jokaiselle päivälle oli merkitty työtehtävä ja sen suorittaja.

Lista osoittautui ajoittain yltiöpäiseksi ja mahdottomaksikin, mutta lopputuloksena oli kuitenkin kaikkien tehtävien ruksaaminen tehdyksi. Ilman listaa siihen tuskin olisi pystytty, kyllä ulkona paistanut kesä sen verran houkutteleva oli!

Kuvat puhukoot puolestaan. Loppurutistus oli melkoinen!

Loppurutistusta hidasti eteisen muovimattolattian alta löytynyt yllätys: paksu kerros tasoitetta, jota emme olleet kulmista tehdyissä koekurkistuksissa havainneet.

Sauna valmistui jo kesäkuun puolivälissä käyttökuntoon. Tässä vielä kuivaharjoitellaan.

Ihan pientä laittoo enää. Oisko tossa sahauksessa ovenkarmi..

Elina-siskokin ennätti hätiin ja olikin erinomainen tapettinainen!

Eteisessä näytti tältä 2 päivää ennen juhlaa!

Vaikkei näistä kuvista ehkä uskoisi ja vaikkei silloin itsestäkään siltä tuntunut. Saatiin kaikki valmiiksi juuri ajallaan. Ei hetkeäkään liian aikaisin, mutta riittävän ajoissa kuitenkin. HUH! Ei pelkästään aikarajan pitämiselle, vaan ennenkaikkea sille, että SE ON NYT (enimmäkseen) OHI. Ilman perheen ja ystävien apua tässä pisteessä ei missään tapauksessa oltaisi vieläkään. Kiitos!

Rempan aikaansaannoksia ja ennen-jälkeen -askarteluja luvassa myöhemmin.