Kuulutukset ja kodinsiunaus heinäkuussa

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että vaikka puhumme remontin loppurutistuksesta, ei ihan kaikkea, eikä ihan viimeistä piirtoa myöten saatu valmiiksi kodinsiunaukseenkaan mennessä. Pieni pyrähdys jäi vielä ennen häitä tehtäväksi ja varsinkin sisustuksen osalta moni asia odottaa vieläkin makusteluaan. Kuitenkin. Remonttityömaa on väistynyt ja tämä koti mahtuu olemaan koti jo ihan kokonaan.

Unikeonpäivänä vietimme Teemun mummin 95-vuotisjuhlia ja illalla kotona odotti vielä valtava siivousurakka. Onneksi oli apulaisia silloinkin. Äiti taisi pilkkoa keittoon juurekset ja tehdä yhtä sun toista muutakin. Isä oli saanut kesäflunssan ja sairasti kotona niin lauantain kuin sunnuntaisen juhlapäivänkin. Se oli toki hiukan harmillista.

Päivä venyi ympäripyöreäksi ja kakkutaikinan laitoin pyörimään illalla yhdeltätoista. Halusin kaiken mahdollisimman valmiiksi lauantain puolella, joten taittelin kahvikuppeihin servettejä vielä kahdelta yöllä, kun sähköt menivät. Koko naapururusto katuvaloja myöten pimeni ja minäkin totesin nukkumaanmenoajan pakolla tulleen. Vaikka kuinka oli kesäyö, tuli sisätiloihin kovin pimeää.

Aamulla heräsin seitsemältä lohisopan keittoon ja viimeisten järjestelyjen tekoon. Mummi ja vanhempani tulivat puoli kymmeneltä ja yhdessä ehdimme ajoissa kiven heiton päähän Mikaelinkirkkoon. Kirkossa alkoi jännittää, että mitä jos meitä ei kuulutetakaan. Muistivat sentään ja ehtoollisellakin käytiin, kun oli messusta kyse.

Kotona aloitimme ruokailulla ja edeltävästä kastetilaisuudesta tultuaan sai pappikin keittoa ja saaristolaisleipää syödäkseen. Itse siunaus oli tosi kaunis ja vähän itketti papin puheen aikana. Meidän Naskali-koira asettui tyytyväisenä papin jalkoihin alttarin edustalle koko tilaisuuden ajaksi. Se tietysti nauratti kaikkia, pappiakin. Lopuksi vielä äiti luki kauniin, tilaisuuteen sopivan runon.

Päätteeksi kahviteltiin suloisen sekalaisista perintökupeista kesäisiä kahviherkkuja.