Keinutuoli tuli taloon

Tadaa! Meidän perheessä joku muukin osaa tehdä heräteostoksia kuin vain minä. Meillä nimittäin on akuutti tarve yhdelle kaapille, joten mies lupasi tänään käväistä tsekkaamassa tilanteen yhdessä vanhantavaran kaupassa. Sieltä se sitten soitti, ettei täällä semmosta kaappia kyllä nyt ole, mutta olisi hirmuisen houkutteleva keinutuoli! 

Kiikkustuolista on joskus sivulauseessa puhuttu, muttei vakavissaan, ne kun ovat usein niin kovin isoja ja tilaa vieviä. Pitkiin jalkoihin meinaa kompastua. Vaan tämäpä olikin siro, pieni ja sympaattinen.

Niinpä se sai muuttaa meille samantien. Tuoli on selvästi melkoisen vanha. Työnjälki on paikoitellen hiukan krouvia. Mielikuvitus tietysti lähti lentämään ja päätimme, että tämä on jonkun keinutuolimestarin ihka ensimmäinen tuoli. Vähän harjoitellen tehty, suloiseksi muodostunut. Ihana.

No, siinä se nyt on ja miettii että mihinkä tässä tuvassa oikein asettuisi. Suloinenhan se on.

Sopisiko talja keinutuolinmatoksi? Paremman puutteessa, väliaikaisesti?

Ihmeellisen pieneen tilaan se vaan mahtuu. Ihan ikkunan eteenkin. Alkoi epäilyttää onko sittenkin lasten tuoli? Ei kyllä kovin matala ole, eikä ahdas. Hyvin mahtuu istumaan vähän isommallakin takapuolella. No samapa tuo. Nyt se kuitenkin on meidän pikkuinen kiikkustuoli.