1-vuotiaalle oma huone

Syksyllä teimme uuden kodin salikamarista makuuhuoneen koko perheelle. Lennart-poika nukkui omassa pinnasängyssään ja me ruhtinaallisen leveässä 180 senttisessä paripedissä,

Tammikuun lopussa toteutetun muuton myötä muutti uuteen kotiin myös erinomainen Svane-sänkymme Turusta ja se tietenkin piti saada käyttöön. Siirsimme tupakamarista sohvakaluston autotalliin ja asetimme sängyn siihen. Viikon verran taisimme nukkua vähän molemmissa huoneissa. Ensimmäinen ilta tupakamarissa tuntui kauhealta, kuin olisin hylännyt lapseni, kun aioin mennä eri huoneeseen nukkumaan. Nyt järjestely onneksi jo tuntuu kaikkien kannalta oikein toimivalta.

Ja mikä tärkeintä: Ison parisängyn lähdön seurauksena salikamariin saatiin riittävästi tilaa ihan oikealle lastenhuoneelle!



Lennartin huoneeseen ei hankittu mitään uutta, mutta koottiin huonekaluja eri puolilta. Sydämeksi asetettiin Turun tuvasta tuttu vanha sivustavedettävä penkki, johon askartelin vanhasta 90-senttisestä aeroflex-patjasta ja sohvaan alunperin tehdyistä vaahtomuovipatjoista pehmoisen pohjan.

Säilytyskalusteina toimivat Muuramen laatikostot, jotka kätkevät sisäänsä niin pojan vaatteita ja tarvikkeita (kantorepusta hoitolaukkuun ja vaippoihin) kuin lelujakin. Seinällä on pari string pocket-hyllyä ja toisella seinustalla kustavilainen pikkukaappi. Oven taakse jäävään kulmaan rakennettiin pieni hyllykkö talon vanhoista naulakoista, joista toinen oli meillä jo Turun kodissaan naulakkona.

Valaisimiksi tähän huoneeseen sijoittui vahingossa pääasiassa "design-valaisimia". Kattovalaisimena Turun kodin keittiöstä Yki Nummen Kartiot, Muurame-laatikoston päällä Modern Art ja String-hyllykössä Block. Näiden lisäksi kustavilaisen kaapin päälle laitettiin vielä pieni pöytävalaisin ja naulakkokulmaukseen sinisävyiset pallovalot, joita Lennart rakastaa ja mielellään uudelleenmuotoilee.

Lattialla on entisen olohuoneen karvamatto ja naulakkonurkkauksessa itsetekemäni leikkimatto, joka jäi Lennartin vauvavaiheessa aika vähälle käytölle.

Leppoisia leikkejä pienelle miehelle toivoen,

Carita

Löytöjä jokimakasiinista

Tässä talossa on ollut aikoinaan ainakin kuusi tulisijaa, mutta 60-luvun remontissa ne kaikki on purettu. Tuvassa lämmittää sentään nykypäivänäkin uudempaa tuotantoa oleva leivinuuni-puuhella.

Remontin rakennuslupakuviin arkkitehti piirsi varauksen viidelle uudelle uunille. Alakerran molempiin saleihin ja molempien kamareihin sekä yläkerran porrasaulaan yhden. Olemme ajatelleet, että rakentamisvaiheessa uuni laitettaisiin ainakin saliin ja salikamariin. Muihinkin huoneisiin ihan mielellään, mutta kustannussyistä ei ehkä kaikkia suunniteltuja kuitenkaan. 

Olemme miettineet minkälaiset uunit olisivat hyvät, mistä sellaiset löytäisi ja ennenkaikkea mistä löytyisi osaava tekijä! Hiukan olemme myös kauhistelleet vanhojen uunien hintoja. Iloinen uutinen oli, kun sukulaismies kertoi nuorena poikana purkaneensa ainakin tupakamarin vihertävää uunia äitinsä kanssa ja että silloinen isäntä, Teemun Aarne-ukki, oli tarkkana, että ehjänä on purettava. 

Emme vain millään keksineet missä ne kaakelit oikein voisivat olla! Kunnes taannoin Teemu ja isäni tutkimusmatkallaan löysivät kaakelipinot jokimakasiinin nurkasta siistissä pinossa. Kaakelit on haettava talteen lähiaikoina, kun makasiineille vievä tie vielä kestää ajamista, tänään ei kuitenkaan vielä koko pinkka lastattu, vaan tuotiin vain pari makupalaa sisälle tarkemmin tutkittavaksi.

Näyttäisi siltä, että pinkassa on ainakin kahden uunin kaakeleita. Toinen on vaaleanvihreä ja toinen kermanvaalea/vaalean keltainen. Jälkimmäinen on joskus maalattu beigeksi, mutta maali lohkeilevat pinnasta helposti. 

Voi kumpa kaikki palat olisi tallella, niin saisimme palautettua taloon alkuperäiset uunit!

 

Projektista koti

Turun kodista saatiin kaupat sovittua tammikuussa ja kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lopullinen muutto maalle. Elämässämme alkoi Domarlan aika.



Olimme jo aiemmin asettuneet taloksi tilalle ja muuton myötä olikin miettimistä, kuinka loput vanhat tavaramme saataisiin taloon mahtumaan. Lopputuloksena kodista tuli remontin ajan väliaikaisjärjestelyjen ajaksi ihan kiva, toimiva ja omanlainen. Lämmin kärryvaja sitä vastoin onkin lastattu käyttövuoroa, myyntiä tai kierrätystä odottavilla tavaroilla.

 

Muuton jälkeen purkupuuhille määrittyi rivakka aikataulu, sillä olimme kutsuneet kuutisenkymmentä sukulaista ja ystävää juhlimaan kanssamme pienen poikamme 1-vuotispäivää helmikuun lopulla. Aikaraja tuntui alkuun hieman stressaavalta, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä asiahan se oli. Eipä pyöri enää purkamattomia laatikoita jaloissa.



Ennen muuttoamme talon symmetrinen alakerta, johon nyt asetuimme asumaan, koostui isosta tuvasta, tupakamarista, ruokasalista, salikamarista ja talon toista päätyä hallitsevasta salista. Sisäänkäyntien yhteydessä on reilunkokoiset eteiset ja tuvan kupeilla pieni vessa ja vaatehuoneen tapainen vanha pesuhuone. Ulkona saunan yhteydessä on kylpyhuone. Talon yläkerrassakin olisi kylpyhuone, mutta se on jo purkutöiden alla. Eikä se nyt niin kovin hankalaa ole pihalla kylpemässä käydä.



Taloksi asetuimme siten, että tupa pysyy toki tupana. Tupakamari muuttui "herrainhuoneesta" aikuisten makuuhuoneeksi, johon kuitenkin jäi lisäksi kirjahylly ja työpöytä. Ruokasali muuttui kalustuksen osalta kokonaan ja siitä kehkeytyi valkoisten huonekalujen myötä leppoisa olohuone. Salikamari muuttui 1-vuotiaan omaksi huoneeksi. Sali säilyi salina, mutta sen käyttötarkoitus laajentuu yläkerran purkutöiden edettyä vierashuoneeksi, kun yläkerrasta kannetaan vierassänky alas remppa-apulaisien majoitustarkoitukseen.



Julkaisun kuvituksena on talvisia tunnelmia pihalta.

Keväisin terveisin,

Carita

Katsaus Pohjolan kotiin

Nykyinen kotimme Turun Pohjolan kaupunginosassa on myynnissä ja toivomme sen löytävän uudet, onnelliset asukkaat, jotka viihtyvät siellä yhtä hyvin kuin mekin olemme viihtyneet!

Viime viikon torstaina meillä kävi ammattilainen ottamassa myyntikuvat ja maanantaina saimme myynti-ilmoituksen eetteriin. Yhteydenottoja tuli heti alkupäivinä mukavasti ja esitettyjen toiveiden perusteella päätimme pitää ensiesittelyn jo tänään iltapäivällä. Jännittää. Tuleeko lopulta kukaan. Jos tulee, niin ovatko tosissaan kiinnostuneita. Kuinka kriittisesti kotiin suhtaudutaan. Loukkaavatko ihmisten sanat.

No, tuli mitä tuli, haluamme ainakin ensin yrittää hoitaa myyntiä itse. En pidä asuntokaupan ammattimaistumista perusteltuna, kun välittäjien vastuu on kuitenkin aika vähäinen. Mieluummin kerron itse rehdisti ja suoraan kaiken mitä kodista ja sen ympäristöstä tiedän. Ja toivon, että niillä spekseillä se yhdet uudet asukkaat löytää.

Myyntikuvilla katsaus kotiin:

On mukavaa, kun keittiöön mahtuu kunnollinen ruokapöytä.
Ikkunoiden väliin onnistuttiin löytämään ensimmäisenä juhannuksena juuri sopivan levyinen lasikaappi maalaispuodista.

Keittiössä on ollut ihana oikaista pitkälleen puusohvalle.

Keittiössä tehtiin kevyt pintaremontti heti alkuun, vuonna 2012.
Maalattiin kaapinovet, maalattiin kaakelit, vaihdettiin työtasot tammisiksi, vaihdettiin hana ja jääkaappi ja muutettiin puulaatikko tavalliseksi kaapiksi.

Näkymää toiseen suuntaan.



Kastor-liesi tarjoaa pehmoista lämpöä ja nopeasti.
Tämän ääressä kokatessa tulee kyllä lämmin.

Keittiö ja olohuone ovat kätevästi vierekkäin.

Tähän me ihan ekana ihastuttiin! Niin suloinen lämpö.

Kolmen ikkunan ansiosta olohuone on kivan valoisa!

Olohuoneen huonekalut ovat vaihtaneet paikkaa, mutta sohva on ollut aikalailla paikoillaan.



Olohuoneen jatkeena näky kirjastohuone.

Kompaktin kokoisella kirjastohuoneella on ollut monenlaisia tehtäviä.
Makuuhuoneen se aloitti ja oli välillä varastonakin.

Ikkunat ovat isot ja kauniit. Niitä ei ole tehnyt mieli verhoilla peitellä.
Sälekaihtimilla saa kuitenkin valoa rajattua.

Kirjastohuone eteisestä päin kuvattuna

Alakerran pieni wc

Tämä hana oli pakko saada. Ja allaskin. <3 td="">

Oikealla wc:n ovi, vasemmalla komero.

Näkymä eteisestä keittiöön.

Näkymä eteisestä ulko-ovelle

Ja seuraavaksi ylös!
Portaiden valot eivät välttämättä ole aivan "vanhan talon henkeen", mutta mukavaa epäsuoraa valoa kuitenkin,.

Yläkerran olohuone, joka toimi välillä myös makuuhuoneen, niin saatiin vauvan peti paremmin mahtumaan.

Tässä tilassa on valmius 5.1. -kaiutinjärjestelmälle, joka meiltä kyllä jäi ottamatta käyttöön.

Yläkerran pienempi huone.

Sängyn lisäksi mahtuu vaatekaapit ja vähän jää tilaakin.

Kodinhoitohuone yläkerrassa on ollut tosi kätevä niin pyykkihuollon kuin erityisesti vauvanhoidonkin kannalta.

Kylppäri on reilunkokoinen ja valoisa. Liukuovien takana säilytystilaa.

Suihkuja laitettiin kaksi.

Täälläkin allas oli sarjassamme "pakko saada"

Saunasta tuli ihana, vaikka tila oli aika haastava. IKI-kiuas tarjoaa pehmoiset löylyt.

Kaari-ikkuna ja tiiliseinä tekevät tästä saunasta erityisen.



Unelmista toteutukseen

Tämän vuoden syksy on ollut erinomainen osoitus siitä, kuinka uudesta intoiluun usein liittyy myös taakse jättämistä. Haikeutta ja luopumista.

Olemme kaivanneet jo pidemmän aikaa puutalokodistamme maaseudun rauhaan ja väljemmille vesille. Turun Pohjolan kaupunginosa, jossa kotimme sijaitsee, on kyllä kaupunki-mittakaavassa mukavan kylämäinen ja rauhallinen.

Omissa "puutalounelmissani" on siintänyt vanha hirsirunkoinen talo, jota voisimme tarvittaessa kunnostaa hengittävillä materiaaleilla, perinnemenetelmillä ja raikkailla värisävyillä. Toimivia kakluuneja talossa olisi useampia, suloisia ikkunoita ja kaunis kuisti. Talo sijaitsisi  isolla puutarhamaisella paikalla ja pihassa olisi omenapuita, syreenejä ja tilaa uusillekin istutuksille.

Maisemat olisivat avarat siten, että niin auringonnousua kuin -laskuakin mahtuisi ihailemaan. Talon ympärillä saisi olla hiukan tarpeettomiakin rakennuksia, joille keksisimme käyttötarkoituksia. . Maisemat olisivat avarat ja silti pihassa olisi tilaa lasten leikkiä ja äidin tehdä istutuksia. Unelmieni kodin piha rajoittuisi joltakin laidaltaan mereen. Olen haaveillut kodin ja mökin yhdistämisestä. Siitä, että kodin ikkunasta saisi seurata kesäauringon kimmellystä aalloilla. Teekupposen kanssa nojatuoliin käpertyessä voisi kuunnella syysmyrskyn pauhua merenselältä. Ja siitä, ettei merenkaipuunsa toteuttamiseksi tarvitsisi pakaaseja pakata ja purkaa. Purkaa ja pakata.

Mieskin on haaveillut paluusta maaseudulle. Siitä, että koti olisi lähellä harrastuksia ja että kotona olisi tilaa puuhailla puutöitä. Siitä, että omaa metsää voisi hoitaa kunnolla, puutarhatöihin olisi aikaa ja että auton saisi talliin. Siitä, että lapsi oppisi vuodenkierron luontoa seuraamalla ja voisi tehdä yhdessä kalastusretkiä. Loppukesästä ravustaa.

Miehen lapsuuden kesät sujuivat isänsä työn vuoksi Örön linnakesaarella kaukana ulkomerellä. Kesäpäiviin kuului kuumia kallioita, onkimista, veneretkiä ja auringonpaistetta. Samantapaisia kokemuksia hän toivoisi pienelle pojallemme. Sitten joskus.

Erilaisia vaihtoehtoja olemme tutkailleet ja tuumailleet. Pohdintojen edetessä mukaan kuvaan tuli myös miehen lapsuudenkoti. Ikivanha Rustholli kauniilla paikalla Paimionjokilaaksossa. Talo oli jäänyt viime vuosina huonolle hoidolle ja sen tulevaisuus arvellutti. Päällisin puolin talo ei juurikaan omia unelmiani vastannut, olihan viimeisin, radikaali remontti toteutettu 1960-luvulla. Siltä talo myös näyttää.

Keskustelujen ja tilanteen edetessä aloin kuitenkin kallistua sille kannalle, ettei vaihtoehto sittenkään olisi täysin poissuljettu. 60-luvun remontti oli vielä tehty ilman muovia, eikä vanhaa hirsikehikkoa ilmeisesti ollut ikkuna-aukkojen suurentamista lukuunottamatta suuresti runneltu remontin yhteydessä. Paikasta olen pitänyt aina ja taloa ympäröi kaunis puutarha, jossa olisi vielä tilaa toteuttaa omiakin haaveita.

Neuvottelujen ja sopimusten jälkeen talo siirtyi kokonaan mieheni omistukseen syyskuussa. Nyt odotamme lainhuudon valmistumista, jotta voimme tehdä vielä perheen sisäiset kaupat tilasta.

Nyt asiassa on edetty niin, että olemme saaneet ennallistaville muutostöille rakennusluvan, teemme tarkempia suunnitelmia arkkitehdin, rakennesuunnittelijan ja hanketta vetävän vastaavan mestarin kanssa. Mietimme tulevaa lämmitysratkaisua, pyydämme tarjouksia niin katon kuin ikkunoidenkin osalta. Samalla laitoimme ihanan Turun kotimme myyntiin ja toivomme, että kodille, jossa olemme viihtyneet erinomaisen hyvin, löytyisi uudet onnelliset asukkaat.
Kuten olen tehnyt aiemminkin, muutan tämän blogin luonnetta vastaamaan uutta tilannetta. Nimikin taitaa muuttua.

Ensin kuitenkin teen kuvapostauksen muodossa kunniaa nykyiselle kodillemme, joka on jo riisuttu esittelykuntoon.

Matka on vasta alussa.