It's a little bit funny this feeling inside..

Olen uppoutunut viime viikonloppuna ja tämän viikon arki-iltoina kuvien myötä hääpäivämme tunnelmiin yhä uudestaan ja uudestaan. Ihanaa! Puuha sopii mitä parhaiten pimeisiin, tuulisiin marraskuun iltoihin. Tässä kirjoituksessa pieni katsaus päivämme alkuun.

Häitä edeltävä ilta oli venynyt pitkälle. Hääauton sydäntä taidettiin värkätä joskus kymmenen tienoilla ja mies bestmaneineen kävi viemässä opastekyltit tien varrelle vielä sen jälkeen. Samalla reissulla pojat hakivat floristilta vastavalmistuneet kimput ja vieheet. Mieletöntä palvelua muuten, palvella yömyöhään liikkuvia asiakkaita!

Torstai-iltana olimme keränneet miehen kotitilalta pakettiautokuormallisen syyshortensiota. Kukkia oli arvioilta pari sataa. Se muuten on yhteen (isoonkin) autoon aika paljon. Niin vain floristin ja kaason käsissä valtavasta kukkamäärästä syntyi kauniita, rouheita asetelmia juhlapaikalle. Häitä edeltävään päivään taisi itseasiassa mahtua yhtä ja toista muutakin. Leppoisan aamun ja uneliaan illan välille.

Hääpäivämme valkeni aurinkoisena, lämpimänä ja kauniina. Olimme vanhoista perinteistä huolimatta päätyneet käytännöllisen mukavaan vaihtoehtoon ja nukuimme häitä edeltävän yön yhdessä, kotona. Oli ihana herätä aamulla ihan rauhassa omissa ympyröissä. Muistan aamulla tassutelleeni ympäri kotia hykerrellen, fiilistellen ja ihmetellen. Lehteäkin ehdin selata.

Aamun aloitimme yhteisellä piccolo-shampanjalla, jonka jälkeen Teemu sai jatkaa uniaan ja minulle saapui kyyti kohti kaunistautumista. Jännitystä ei tuntunut ilmassa juuri lainkaan. Olo oli tyyni, leppoisa ja onnellinen. Niinkuin vain hyvin nukutun yön jälkeen elämän [tähän asti] tärkeimpänä aamuna voi. Kaikki tuntui olevan järjestyksessä ja onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla käsittämään, että mikä vielä siinä vaiheessa oli tekemättä, ei voinut olla olennaisen tärkeää päivän onnistumisen kannalta. Hölläsin otetta ohjaksista ja keskityin nauttimiseen. Se kannatti.

Kampaajalla oli leppoisa tunnelma. Kuohuvat maisteltiin jo kotona, joten seuraavana vuorossa oli berokka ja maitokahvi. 

Kampaus muotoutui pikkuhiljaa ja seremoniamestari-sisko taisi hioa päivän juoksutusta vuoroa odotellessaan.

Seuraavana "face-lift" osaavissa käsissä.

Näillä jaksoin jammailla yöhön asti, vaikka varakenkiä oli mukana useammat parit.

Mekko päälle ja menoks? 

Miehillä vaiheita oli vähän vähemmän.

Koska olimme kutsuneet työporukkani todistamaan vihkimistä kirkkoon ja sen jälkeen kahvikutsuille kotiimme, lähdimme heti valmistautumisten jälkeen potrettikuvaukseen. Kuvien fiiliksessä on mielestäni aistittavissa vihkimistä edeltänyt herkkä tunnelma ja avoimempi riemu tallentui kuviin vasta myöhemmin päivällä.

Saimme viettää kauniin ja pehmoisen keskipäivän kuvauksissa. Miljöö oli mieletön, tunnelma leppoisa ja tulimme tavallaan toisillemme "tutuiksi" myös juhlatamineissa, joten kirkossa pystyimme nauttimaan joka hetkestä vapautuneesti ja rennosti.

Kotikutoinen "First look" omassa olohuoneessa.

Taustalla kirkkahasti kimmeltää ulappa Airiston.
Illan juhlaa muuten vietettiin samaisen Airiston toisella rannalla.

Kuvat Johnny Perkka Photography
ei saa kopioda