Tällä viikolla meillä on asunut kaksi aivan valloittavaa tapausta. Siskoni Japaninpystykorvatytöt Ronja ja Viivi saapuivat muutamaksi päiväksi kylään. Koira-arki on varsinkin kaupungissa vähän erilaista kuin kahden aikuisen tavallinen arki. Koirat ovat uskomattomia velikultia ja saavat aikaan hauskoja tilanteita ja jatkuvia hymyjä vastaatulijoissa, naapureissa ja tietysti tiuhimmin meissä itsessämme.
 |
| Pikku-Viivi |
|
|
 |
| Isosisko-Ronja iltapäiväunilla | |
Plussan puolelle on jääty selvin luvuin, vaikken täysin voi kieltää hampaidenkiristelyäkään. Esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa koira lenkillä haukkuu into piukeana vastaan tulevaa autoa/pyöräilijää/kävelijää/koiraa tai aikoo pelottavalla murinalla, haukulla ja rettelöimisellä säikyttää roska-auton matkoihinsa. Myös tärkeän puhelinkokouksen taustalle järjestynyt, ohikulkevan auton aiheuttama, haukkukonsertti meinasi saada hymyn hyytymään. Mutta.. pikkujuttuja nämä on kaikkeen iloon, seuraan ja hauskuuteen verrattuna.
Eilen käytiin koirien kanssa sienimetsällä. Eikä riemulla ollut rajaa. Sienisaalis jäi vähän tavallista pienemmäksi, mutta se ei haitannut. Oli paljon hauskempaa välillä juosta metsässä ihan vaan juoksemisen ilosta! Vauhtia oli siinä määrin, että valkoisista papanoista ei juurikaan kuvia onnistunut saamaan.
 |
| Sieniäkin todistettavasti oli. |
 |
| Metsässä oli ihania värejä, mutta siellä otetut kuvat olivat koirien vikkelyydestä ja kuvaajan taitamattomuudesta johtuen tätä luokkaa. |
Summa summarun. Koirat on yltiöpäisen ihania otuksia! Mutta elämää, olemista ja ajankäyttöä on kyllä mietittävä tarkkaan ennenkuin alkaa tosissaan haaveilla omasta koirasta tai muusta lemmikistä. Onneksi lähipiirissä on näin viehättäviä persoonia, joita varmasti saa jatkossakin lainaan, kun kuume käy sietämättömän kovaksi!
Suukkoja karvapalleroille!
Ja niin. postauksen nimi viittaa tietysti kaupanpäällisenä tulleeseen lieveilmiöön:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti