Vuodet kaukana tutuista metsistä, huonojen säilytystilojen kerrostalokodeissa ovat vieraannuttaneet itse tekemisestä ja olenkin vuosikaudet tyytynyt tihrustamaan torilla ja ruokakaupassa ruokien alkuperää ja tuotantotapoja. Unohtanut, että itse voisi tehdä paljon enemmän.
Nyt on toisin! Tänä kesänä taikasanoja ovat olleet kotitekoisuus ja luonnollisuus. Pystytimme keväällä uuden kotimme pihaan pienen ruukkupuutarhan. Pirttiviljelmä tuotti kesän tomaatit, monenkirjavat yrtit, muutaman kesäkurpitsan, suun makeaksi mansikoista ja chiliä tällä kulutustasolla monen vuoden tarpeiksi.
Varsinaiset hamsterin oireet alkoivat kesäkuussa raparperimehulla ja -hillolla. Urakka jatkui kymmenellä luomumansikkakilolla ja muutamalla isolla innolla poimitulla ahomansikkakipollisella. Villivadelmia löytyi metsistä litratolkulla. Samoihin aikoihin kypsyivät mustikat ja ensimmäiset kanttarellit. Heinäkuun kiireisinä päivinä heräsin kukonlaulun aikaan ehtiäkseni käydä metsässä ennen päivän kiireitä. Miljoonat hyttysenpuremat ja nokkosenpolttamat eivät saaneet intoa laantumaan.
Eräänä kesäisenä sadepäivänä retkeilimme Kemiönsaarelle ja poikkesimme samalla kurkkukaupoille Mjösundiin Marjaana-ystävän kurkkutilalle. Nyt syyskuussa ensimmäinen purkki on avattu ja oman reseptin valkosipulikurkut havaittu herkullisiksi. Marjaanan äidiltä saadun reseptin mukaan tehtyä pikkelsiä ei ole vielä rohjettu testata.
Elokuussa kypsyivät herukat ja karviaiset. Mustaherukoista tehtiin hyytelöä, punaherukoista mehua, samoin karviaisista. Karviaiset taipuivat myös hilloon ja herukanlehdet juhlavaan Louhisaaren juomaan.
Syksy toi tullessaan kypsyvät omenat, joita on tähän mennessä säilötty lohkoina, mehustettu, hillottu, ripustettu kuivumaan ja jalostettu herkulliseksi omena-rommihyytelöksi. Miehen kotitilalla on jäljellä palanen vanhaa, villiintynyttä luumu- ja kriikunatarhaa, jonka satoa tuntuu riittävän ja riittävän. Muutaman kuukauden kuluttua meillä värkätään joulutorttuja ja jälkiruokia itse tehdyillä marmeladeilla!
Nyt ajankohtaisia ovat tyrnimarjat, joista viimeiset päätyivät pakastimeen hetki sitten. Suppilovahverosato on vasta aluillaan, mutta pari hyvää sieniretkeä on jo tehty. Puolukat maistuvat suussa jo hyvältä, mutta poimittavaksi asti annetaan tummentua vielä vähän. Lokakuulle haaveilen karpaloretkeä Sallan saloille!
En voi kuin ihmetellä miten en hoksannut näitä kaikkia herkkuja viime kesänä. Vastauksenkin tiedän. Vuosi sitten tein suunnitelmissa olleen pitkän loman sijasta kahta työtä päällekkäin ja vedin samalla haastavaa uudistusprojektia luottamustehtävässäni. En itseasiassa muista oliko viime vuonna edes omenoita.
Mitä tästä opimme? Kalenterissa on pidettävä mustikoiden, mansikoiden, omenoiden ja sieniretken kokoisia koloja tulevinakin vuosina! Parempaa hoitoa mielelle ja kropalle on vaikea löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti