Juhlavuoden talo Osa 3

Onneksi kesä jatkui pitkään ja ulkohommia saatiin tehtyä pitkälle syksyyn. Laudoitustyöt lopetettiin vasta marraskuun puolivälissä ja korkeiden päätykolmioiden osalta niitä jatkettiin tammikuussa, kun pihalle saatiin nosturi. Nyt, tammikuussa 2018 on viimeinkin talolla taas kauttaaltaan takki päällä ja ulkotöitä saadaan jatkaa keväämmällä ikkunasmyygien, alimman jakolistan asennuksen ym. töiden parissa.

Remontin lisäksi kotiympäristömme ja maisemamme on muuttunut huomattavasti kun syksyn aikana läheisestä mäestä kaadettiin kuuset (jonkun kuoriaisen tuhotöiden vuoksi) ja samalla talon pohjoispäätyä reunustanut ylikasvanut kuusiaita kaadettiin. Nyt meiltä näkyy Liedonperän tielle asti ja melkein Tarvasjoen kirkolle saakka. Upea peltomaisema Paimionjokilaakson kansallismaisemassa.

Lokakuussa saatiin julkisivulaudoitusta hyvälle mallille.

Kesällä, Fridan ollessa vasta alle 2-viikkoinen, teimme retken Toijalaan Pihlgren & Ritolan tapettitehtaalle. Siellä Lennart valitsi oman huoneensa seinälle pöllötapetin ja Fridan huoneen päätyseinään valittiin Kirsikankukka. Vierashuoneeseen valittiin ikisuosikki Juhannusruusu, joka jo aiemmin kuvissa vilahtikin. Lastenhuoneiden tapetit pääsivät seinälle lokakuussa.

(Nämä tapettikuvat ovat ihan häpeällisen huonoja. Korvaan ne paremmilla, kun saan otettua.)

Aina sitä miettii, että ei lapsen lapsuus saa olla pelkkää remonttia, vaan elämää pitää olla myös. Siihen on pyritty ja kesällä kiivaimman rakentamisen aikana olinkin aika paljon lasten ja mummun kanssa mökillä työmaata evakossa. Ihan jo siksikin, että Lennart on sen verran innokas apulainen, että Teemulla on paljon parempi rauha tehdä töitä, kun olemme selkeästi muualla. Onneksi luulen, että aika paljon iloa ja kokemuksia tämä kaikki on myös Lennartille suonut. Ainakin hän arvostaa (fanittaa) monenlaisia ammattilaisia hurjasti. Viimeksi viime viikolla hän eläytyi usean päivän ajan nuohoojan työhön. se nyt ei suoranaisesti remonttiin liity, mutta kuitenkin. Tässä on rakennettu klapeista ja remontin jämälaudoista muistaakseni laituria.

 

Ensilumi satoi lokakuun loppupuolella ja sitä ihailimme uusista ikkunoista uuteen avaraan näkymään.

 

Pihanpuolelta talo näytti lumen sulettua tältä.

Marraskuussa laudoitus eteni lähes valmiiksi ja pestiin uusia ikkunoita ensi kertaa. 

Joulukuussa räjäytettiin alakerran järjestys vielä jouluviikolla, jotta keskuslämmitys uusine pattereineen saatiin toimimaan. LVI-Toivosen miehet urakoivat niin, että lämpö tosiaan saatiin jouluksi koko taloon. On se vaan ihan mukava, kun talossa on lämmin. Me kun menimme koko syksyn leivinuunin ja muutaman sähköpatterin voimin.

Talon väritystä lumisessa maisemassa olemme murehtineet. Päädyimme Uulan värikartan Helmi -sävyyn. Nurkkalautoihin, ikkunoihin ja jakolistoihin tulee vihertävää Varpu-sävyä.

 

Sähkötöitä meillä tekee Sähkölauri ja marraskuussa saatiin ulkovalot toimintaan. Myös yläkerran sähköt ovat edenneet niin että raksavaloiksi asennettiin loppullista paikkaansa odottavia valaisimia.

 

 

Joulua juhlimme lähisuvun kanssa kaikessa rauhassa ja vuoden loppuun tuli tervetullut reilun viikon tauko remontista.

 

Satavuotiaan Suomen juhlapäivää oli ilo viettää tässä lähes 250-vuotiaassa talossa.

 

 

Juhlavuoden talo - Osa 2

Kesällä oli ihan huikeaa saada talon vanha hirsikehikko näkyviin. Tunsin suorastaan fyysistä iloa siitä, että pitkälti yli sata vuotta sitten viimeksi auringonvalon nähneet hirret saivat yhden kesän paistatella kesähelteessä (ja viime kesän säät muistaen, myös virkistyä kesäsateista).

Yllätyimme kehikon kunnosta positiivisesti ja hirrenvaihdoissa päästiin arveltua vähemmällä. Tylsempi yllätys taas oli se, että talo seisoo sekalaisemman kivijalan päällä, kuin luulimme. Toisaalta kivijalan tyyppi vahvisti aiemminkin tiedettyä käsitystä talon erityisen vanhasta iästä. Kuvissa näkyvä vaaleampi / ruskeampi hirsipinta johtuu siitä, että hirsiä on juuri ennen aiempaa laudoitusta paikoitellen suoristettu kirveellä. Harmaa ja punapultainen pinta on ollut joskus aikoinaan sään armoilla. Myös jonkinlaista savipinnoitetta oli osassa hirsiä jäljellä, esimerkiksi juuri tässä tuvan päädyssä.

Heinäkuun puolivälissä tulivat viime kesältä tutut rakennusmiehet, Arto ja Riku, auttamaan Teemua uusien kuistien rakentamisessa ja ulkoverhouksen tekemisessä. Ensin tehtiin pohjat uuteen keittiökuistiin ja takakuistiin, minkä jälkeen rakennettiin keittiökuistiin seinät ja katto.

Keittiökuistin ja takakuistin anturat valettiin yhdellä kerralla. Päädyn anturaan painettiin viikon vanhan Fridan ja lähes 2,5-vuotiaan Lennartin jalanjäljet ja kirjattiin vuosiluku.

Elokuun alussa purettiin talon edestä vanha lasitettu veranta. Ensin poistettiin lasit ja sen jälkeen rakennelma parvekkeineen irrotettiin hirsirungosta ja vedettiin traktorilla nurin. Odotettua isompi operaatio olikin vanhan betonilaatan purku. Se ei lähtenytkään naapurin kaivinkonekuskin jääpiikillä mihinkään, mutta onneksi Marttilan Maanrakennukselta saatiin lyhyellä varoitusajalla iso kone paikalle ja laatta rammeroitiin palasiksi.

Elokuun lopulle oli sovittu pidettäväksi ristiäiset, meillä kotona. Niinpä pääkuistin runko rakennettiin vanhan puretun tilalle ennätysajassa ja ristiäisvieraat saatiin vastaanottaa uudella (toki ihan keskeneräisellä) kuistilla. Loppurutistus oli huikea ja vielä lauantaina asennettiin kuistin ikkunoita ja ovia, kun sunnuntaina jo juhlittiin.

Ristiäisiä ennen rutistettiin myös yläkerrassa salin yläpuolelle tulevat vaatehuone ja vierashuone käyttökuntoon, jotta salista saatiin pois vierassänky ja porrasaulan kaapeista siirrettyjä vaatteita.

Syyskuussa työt jatkuivat takakuistin katon ja parvekkeen rakentamisella. Myös peltisepät aloittivat kuistien kattojen pellityksen.

Paikoilleen asennettiin uudet ovet ja ikkunat talon alakertaan. Ikkunat ja ulko-ovet sekä kuistien sisäovet tilattiin Tuuloksesta Puusepänliike Hanneksesta. Perinneikkunoiden aikaansaama muutos talon tunnelmassa niin sisällä kuin ulkona oli hurjan suuri!

Ikkunat on tiivistetty paikoilleen pellavariveellä.

Seuraavana tehtiin loput hirrenvaihdot ja ulkoseiniin asennettiin tuulensuojalevyt. Sen jälkeen taloon tehtiin ympäri talon ristikoolaukset ja samalla ulkoseinät suoristettiin laudoitusta varten.

Lokakuussa päästiin aloittamaan vuorilaudoituksen tekemistä.

Juhlavuoden talo

Viime vuonna tapahtui niin paljon, etten kerta kaikkiaan ehtinyt pysähtyä blogin äärelle. Se on harmi, koska täältä olisi sitten itsekin kiva jälkikäteen katsoa mitä tehtiin milloinkin. Teen tarkempia tekstipostauksia, jos jossain vaiheessa ehdin, mutta nyt pieni katsaus viime vuoteen.

Vuosi 2017 oli Suomen 100-vuotisjuhlavuoden lisäksi eräänlainen juhlavuosi myös meidän kodille. Teemun mummin vanhemmat Ilmari ja Fanny Riihihuhta ostivat tilan vuonna 1917, eli tila on ollut nyt saman suvun hallussa 100 vuotta. Tuolloin nuori, vastikään avioitunut pari etsi kotia ja päätyi tänne Tarvasjoelle. Ilmari oli kotoisin Nuutajärven kartanon torpasta ja Fanny Dragsfjärdistä. Oli iloinen yllätys löytää vanha kauppakirja, jolla tämä tila on suvun käsiin päätynyt.

Meidän perheen viime vuotta eniten mullistanut asia oli kuitenkin pienen tytön syntymä. Tyttö syntyi keskelle remontin tuoksinaa ja tottui heti alusta asti monenlaisiin äänin ja puuhiin ympärillään. Juhlavuoden vauvan kastejuhlaa vietettiin meillä kotona elokuun lopussa ja juhlan ajankohta myös hieman rytmitti remontin etenemistä. Tai oikeastaan aika paljon vauhditti sitä. Olin nimittäin saanut päähäni, että ristiäisvieraat tulevat sisälle uuden kuistin kautta. Tiukille meni ja juhlaviikon torstaina piti oikein pienet itkut tirauttaa, niin onnistuihan se.

Seuraavassa tiivistetty kuvakavalkadi vuoden alkupuoliskon tapahtumista:

Vuoden alussa, tammikuisena pakkasaamuna talo näytti tältä.

Helmikuussa yläkerran lattialankut tuotiin sisälle kuivumaan ja niiden asennus aloitettiin loppukuusta.

Maaliskuussa lattiahommat jatkuivat.

Huhtikuussa otettiin irtiotto remontista ja reissattiin lomalle Åreen. Kotipihalle rakennettiin hiekkalaatikko.

Toukokuussa alkoi yläkerran huonejako hahmottua ja puhkaistiin välipohjaan porrasaukko. Kuun lopussa yläkerran portaat asennettiin paikalleen. Pinkopahvituksissa valmistui ensimmäisenä vaatehuoneen päädyn pahvitus. Salin yläpuolella olevasta matalammasta vaatehuonetilasta lohkaistiin pieni vierashuone, kun huomattiin, että huonekorkeus on sittenkin ihan kelvollinen.

Kesävauvan äitiyspakkaus saapui koko perheen tutkittavaksi.

 

Kesäkuussa purettiin talon ulkoverhouslaudoitusta ja vanhaa valesokkelia. Tehtiin salaojituksia talon ympärille ja pohjia uusille kuisteille, jotka tulevat talon tuvan päätyyn ja takapihan puolelle.

 

Talossa oli päällekkäin kaksi lautakerrosta, alimmaisena vanhempi pystylaudoitus, jossa on ollut päällä rimoitus. Päälimmäisenä 60-luvulla asennettu pontattu pystylaudoitus.

Talo on rakennettu ainakin kahdessa, ehkä kolmessa, osassa. Ainakin osaa hirsistä on käytetty jo muualla. Tiettävästi tämäkin talo on siirretty nykyiselle paikalleen lähempää jokea. Nyt meiltä on matkaa Paimionjoen rantaan noin puoli kilometriä.

 

Ja kaiken keskellä oli ihana kesä.

Pieniä mekkoja narulla, kasvihuoneessa kurkkua, tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja vesimelonia.