Valon pisaroita

Tällä viikolla uutisoitiin ennätyksellisen vähistä aurinkoisista hetkistä tämän talven aikana. Vuoden vaihteen jälkeen valon lisääntymisen on huomannut jo ihan selvästi ja varmasti valkoinen lumipeite on auttanut asiassa osaltaan. Pimeys ei ole niin pimeää, kun maassa on hanki.

Pimeys on oikeastaan paikoittaista ja sen haittavaikutuksest yksilökohtaisia. Joinakin vuosina olen ollut syystalven pimeydessä tavallista väsyneempi, mutta erityisen väsyväistä sorttia en koe olevani. Maanantain myöhäisellä iltalenkillä tätä maalaistyttöä oikein kismitti, kun kaupunki on valaistu niin tehokkaasti, että maalaismainen kaupunginosammekin oli aivan vaaleanpunainen. Olen sitä mieltä, että ihminen tarvitsee myös pimeyttä ja hiljaisilla tonttikaduilla katuvalojen polttaminen yöt läpeensä on silkkaa energian hukkaa ja valosaastetta ihmisten koteihin.

Tämä talvi on ollut minulle monella tavalla uuden oppimista, muutosta ja vauhtia, niin töissä kuin jonkin verran kotonakin. Työpäivät hujahtavat ohi vilahduksina, kun asioita tapahtuu hurjan paljon. Mullistukset aiheuttavat tottakai myös huolta ja enemmän työtä, mutta tähän mennessä kaikesta on onneksi selvitty ja pöhinä tuntuu olevan pääasissa duurivoittoista. Ehkä tästä sävystä johtuen, olen tänä talvena huomannut monet kerrat olevani erinomaisella tuulella hypätessäni työpäivän päätteeksi auton rattiin ja sukeltaessani pimeään pussiin, jossa silmät saavat seurata penkkoja peurojen varalta herkeämättä.

Tavalliset työpäivät kuluvat pääasiassa sisätiloissa tai paikasta toiseen autolla siirtyen. Lounaspaikkaan sentään kävelemme aina sään salliessa, niin saa vähän happea päivän aikana. Eilinen oli erilainen. Aamupäivällä kävin maastossa tonttiasioissa ja iltapäivällä tutkailimme hanketyöntekijän kanssa metsäpalstaa, jolla ensi viikolla alkavat perinteisin menetelmin tehtävät raivaustyöt. Paikka on todella kaunis, ja kunhan kulkuyhteyksiä on vähän avattu, toivon kuntalaisten ottavan lähiluonnon luontevaksi virkistäytymispaikakseen.

Seurataanko pupun polkua?

Kun päivän aikana oli saanut olla ulkona parin tunnin ajan, syntyi iltapäivällä tekstiä hurjalla innolla. Kotiin lähtiessäkin olin täynnä virtaa ja suunnitelmia, mitä sitä illan aikana vielä voisikaan tehdä.

Otollista maaperää hyvälle vireelle kauniit kevättalven päivä tarjoavat nyt ylenmäärin. Tämäkin aamu alkoi kauniilla auringonnousulla. Voi onnekkaita, jotka saavat näin hurmaavassa säässä viettää hiihtolomiaan!

Aamun herkkää tunnelmaa vanhalta Hämeen Härkätieltä.

Pienen budjetin päivitys

Muistellaan vielä menneitä:

Kotimme asuinkerros oli kohtalaisen kivassa kunnossa,  ostaessamme asunnon. Ajattelimme voivamme muuttaa tavarat suoraan sisälle ja asettua taloksi. Suunnitelmat ja haaveet olivat jo asunnon yläkerrassa. Esittelyssä taisimme ihastua tähän:

Olohuonetta ennen

Ja jotenkin myös tähän:

Ennen muuttoa tilasimme lattian hiojan (jonka hyvästä työnjäljestä en tainnut ottaa kuvaa laisinkaan), mutta muuten uskottelin itselleni ja muille, ettei valmis asuinkerros muuta remppaa tarvitsisikaan. Taloyhtiöön oli tehty ikkunaremontti jo yli vuotta aiemmin, jonka jälkeen tämän meidän asunnon ikkunat olivat jääneet sisäpuolelta viimeistelemättä (tämä oli sovittu asukkaiden itse hoidettavaksi). Pari viikkoa tammikuun pakkasissa asuttuamme kävi selväksi, että ikkunanpielien tilkkimisellä oli todella hoppu. Tuuli vain humisi nurkissa.

Samaan aikaan alkoi olohuoneen kulahtanut 80-90-luvun ei-oikein-minkään-värinen tapetti tympiä, joten päätimme repiä tapetin pois ja maalata seinät selkeillä väreillä. Värisävyn valinta ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Pitkällisen pohdinnan ja kokeilujen jälkeen ikkunaseinille valikoitui Tikkurilan sävy Kallan valkoinen ja "sisäseinille" granuliitin ruskea.

Väritestejä, joista yhtäkään ei lopulta valittu.

Tämmöinen siitä sitten tuli. Tyytyväisiä olemme värivalintoihin vieläkin.. Tavaraa ja kasveja on hiukan tullut lisää sittemmin :)

olohuonetta jälkeen.

ja toiseen suuntaan.

Takan luukut eivät toimineet kunnolla, joten ne vaihdettiin uusiin. Vanhoja ei löytynyt sopivan kokoisena, joten teetimme paikallisella tekijällä uudet luukut. Materiaaliksi valikoitui lasi, jotta viilehköltä tuntuneessa kodissa saataisiin hyödynnettyä myös säteilylämpö.

Melkein vuosi keikuttiin näin. Urakkana oli tyhjentää vintti kaikesta rojusta ja muutamista aarteistakin. Yläkerran rakentaminenkin oli tarkoitus aloittaa jo juhannuksen 2011 tienoilla, mutta lupabyrokratia teki tepposet ja lopulta pääsimme työhön vasta vuoden 2012 alussa.

Juuri ennen vinttirempan aloitusta teimme lähinnä Teemun ja isien voimin kevyen  kasvojenkohotuksen keittiöön. Puiset ja puunväriset kaapinovet sekä välitilan beiget laatat maalattiin valkoisiksi, työtaso vaihdettiin puiseen ja vahattiin tummahkoksi. Loisteputkivalaisimet vaihdettiin pieniin ledeihin ja hana uuteen. Konet pysyivät tässä vaiheessasamoina, samoin allas.

Keittiötä ennen

.. vielä vähän keskeneräisenä

Nykyään keittiössä näyttää tältä.

Ikkunoiden viimeistelyn ja yläkertaremontin aiheuttaman eristysten parantamisen seurauksena ei tämä koti niin kovin viileä enää olekaan. Sopivan lämpöinen ja mukavasti hengittävä!

Kurkistus Graceen

Pääsin (tai jouduin) tutustumaan Viking Linen uuteen laivaan, Graceen heti ensimmäisellä matkalla. En erityisemmin pidä isoilla laivoilla seilailusta, mutta tähän kutsuun oli pakko vastata myöntävästi, niin kovasti uutukainen kiinnosti.

Kuva Viking Linen sivuilta

Ensituntuma laivasta oli viihtyisä, muttei mitenkään aivan erityinen. Kuitenkin, mitä enemmän laivassa kulki, katseli ja kuunteli henkilökunnan kertomia yksityiskohtia, sitä erityisemmältä se alkoi tuntua. Ympäristöystävällisyys näkyi läpikulkevana tekijänä käyttövoimasta aina tekstiileihin asti ja kotimaista designia oli ilo bongata yllättävissäkin paikoissa, klassikoista laivaa varten suunniteltuihin uniikkeihin uutuuksiin. Pieniä yksityiskohtia ja yllätyksiä laiva tuntui olevan täynnä ja eritysesti ainakin ensimmäisellä matkalla ilahduttivat aidot kukka-asetelmat sellä täällä.

Tilojen sisustuksista eniten silmääni taisi miellyttää Retro-cafe.

Kokousosasto baareineen oli omaa luokaansa. Pienissä kokoushuoneissa oli myös kunnolliset ikkunat ulos,
ainoastaan suurin tila oli ikkunattomana keskellä laivaa.

Oma hyttini oli aivan todella minikokoinen, mutta iloitsin tietysti siitä, ettei hyttiä tarvinnut jakaa kenekään vieraan kanssa. Erityinen yksityiskohta oli katosta lattiaan osoittava pikkuruinen valo, joka heijasti lattiaan pimeässäkin näkyvän kauniin kompassin. 

Lattian valokoriste hytissä.

Summasummarum: kiva kokemus ja jos laivaa pitää käyttää vaikkapa ylityksiin Tukholman tai Maarianhaminan suuntaan, niin koitan tähdätä kulkuni Gracen aikatauluun. Tällä reissulla jäi Spa-osasto kokeilematta kokonaan, mutta lumiluolasta kerrotut tarinat saivat mielenkiinnon heräämään!

Vuoden 2012 kohokohtia

Vuosi 2012 oli hieno vuosi. Elämän eri sektoreilla tapahtui suuria mullistuksia jotka seuraavat mukana myös tämän uuden vuoden puolella ja varmasti pitkälle tulevaisuuteenkin.

Heti vuoden alkajaisiksi pääsimme starttaamaan kaupungin lupabyrokratian vuoksi viivästyneen vinttiremontin. Kotimme sijaitsee vanhassa puutaloyhtiössä, jossa varsinaiset asuintilat ovat keskikerroksessa ja asuntoihin kuuluvia "aputiloja" on vintillä ja kellarissa. Meidän asunnon osalta vain vintissä, koska tämä sijaitsee talon kulmassa ja neliöitä on siten keskikerroksesessa tuplaten muihin asuntoihin verrattuna. Mahdumme hyvin olemassa olevaan asuintilaan, johon teimme muuton yhteydessä pientä pintaremonttia. Yläkerran kasvupotentiaali haluttiin tiestysti silti käyttää hyödyksi ja melko lohduttomasta lähtötilanteesta huolimatta töihin ryhdyttiin. Vintiltä pois kärrättävän tavaraan määrä oli a-i-v-a-n valtava ja edelleen poltamme (kolmatta talvea) vintistä kerättyjä ja purettuja puita, jotka on korvattu vankemmilla, nykynormit täyttävillä (ja valitettavasti myös paljon vanhoja rumemmilla) tukirakenteilla. Vinttiprojektista myöhemmin lisää.

Tammikuussa alkoi myös tähän astisen elämäni pisin, mielenkiintoisin ja stressaavin työnhakuprosessi. Lähellä sijaitsevassa pikkukunnassa oli vapautumassa kunnanjohtajan paikka ja olin vastikään valmistunut kunta-alan opinnoista. Kokemustakin alalta oli ehtinyt kertyä mukavasti opiskelujen aikana. Omasta innosta, uskosta itseen, läheisten ja tuntemattomienkin kannustuksesta, kunnan edustajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella ja ties minkä muun voimalla sain rohkeutta lähteä tavoittelemaan paikkaa. Kevään kestäneen prosessin, haastattelujen, soveltuvuustestien, valitusaikojen ym. jälkeen aloitin työt kunnassa kesän korvalla. Monet kerrat olen saanut todeta olevani juuri oikeassa paikassa.

Keväällä meille tapahtui yllättävä, iloinen "perhetapahtuma". Aluksi saimme kahdeksi kuukaudeksi hoitoon pienen koirapojan ja myöhemmin koiran kotiuduttua meille hyvin ja meidän ihastuttua häneen aivan valtavasti, saimmekin ostaa pikkuisen kokonaan omaksi. Olemme edelleen päivittäin onnellisia siitä, että meille tuli vähän kuin vahingossa pikku-otus, joka on kiltti, luottavainen ja varsin yhteistyökykyinen kaikintavoin. Tässä kuvassa Naskali haaveilee maistiasta miehen synttäriherkuista:

Keväällä sain tärkeän kunnianosoituksen ja vastaanotin merkittävän luottamustehtävän. Mieheni sai aikoinaan tapaamisemme aikoihin pienen suloisen kummipojan, josta on matkan varrella tullut tottakai tärkeä minullekin. Poika on ollut kuin oma kummilapsi, enkä asian virallista puolta ole sen kummemmin pohtinut. Keväällä kummilapsen perheessä kyläillessämme pyysivät vanhemmat myös minua pojan kummiksi. Olin ja olen vieläkin otettu kunniasta ja luottamuksesta. Kun vain osaisin olla saamani tehtävän arvoinen!

Olin jo jonkin aikaa ehtinyt vähän odottaa ja toivoa kosintaan. Reippaana tyttönä olisin voinut itsekin mösjöötä kosia, mutta kun tämä oli aiemmin ilmoittanut, ettei käy moinen laatuun, niin en sitten rohjennut. Asia oli jo mielestäni unohtunut, kunnes muutenkin aivan ihanan ja ikimuistoisen Kökarin reissun viimeisen illan yllätykseksi kiirehdittiinkin iltasaunasta vielä ihailemaan auringonlaskua läheiselle kalliolle. Auringonlaskun upeimmalla hetkellä mies polvistui viereeni ja esitti tärkeän kysymyksensä. Hääpäivä sovittiin tämän vuoden kesälle jo pian kosinnan jälkeen.

Elämänmuutoksia ja uusia tuulia

Edellisestä postauksesta on kulunut aikaa. Hurjan paljon aikaa. Tapahtumia näihin liki kahteen vuoteen on myös mahtunut paljon.

Vuoden 2011 kokokohtia olivat uuden kodin hankkiminen, muutto takaisin Turkuun ja samalla avoliittoon. Tämä kaikki tapahtui jo tammikuussa.

Suuri, vaikkakin negatiivinen tapahtuma oli silloisten töiden yllättävä, mutta luonnollinen loppuminen saman vuoden toukokuussa. Pysähdyin ja mietin, mitä teen nyt. Vuosien varrella oli onneksi kertynyt säästöjä sen verran, että saatointehdä tärkeän päätöksen: Päätin, etten hakeudu töihin ennenkuin olisin saattanut hyvinkin pitkälti töiden vuoksi vaiheeseen jääneet opinnot (lähinnä gradun) valmiiksi. Kesä sujui hyvinkin pitkälti lomaillessa, uuteen kotiin kotiutuessa ja kotoillessa.

Opinnotkin etenivät ja joulukuussa posti toi vihdoinkin hallintotieteiden maisterin paperit. Myös avomies sai syksyn aikana opinnot valmiiksi ja juhlimmekin vuodenvaihteen tienoilla useampaan otteeseen tuoretta maisteria ja tuoretta insinööriä. Koska juhlia oli monet, oli myös useita kattauksia, tässä ikuistettuna yhden juhlan makeita tarjoiluita:

Marraskuussa, heti kun olin opintosuoritukset palauttanut, sain ilahduttavan puhelun aiemmalta työnantajaltani ja päädyin joulukuun alusta pendelöimään töihin Helsinkiin. Toivoin kuitenkin löytäväni töitä lähempää, sillä viikoittaisista etätyöpäivistä huolimatta pitkäaikainen kulkeminen töiden perässä käy raskaaksi.

Taidan pikakelata vuoden 2012 myöhemmin erillisessä viestissä.