lauantai 28. helmikuuta 2009

Yliopistolakiuudistus kiinnostaa ja kuohuttaa -vihdoinkin

Viime aikoina yliopistolakiasiaa on tarjoiltu vähän joka tuutista. Toki on oma valinta kuunnella eduskunnan kyselytuntia, kuulua koulutuspoliittisille sähköpostilistoille, lukea lehtiä tai katsoa uutisia, mutta oman arkipäiväni medioissa aihe on ollut pinnalla. Lakiesitystä on valmisteltu pitkään ja kokonaisuudistustyö sai alkunsa jo vuonna 2005. Yleinen kiinnostus tuntuu heränneen vasta nyt, kun vaikutusmahdollisuudet ovat jo melko vähäiset.

Lakiuudistuksen äänekäs vastustaminen on saanut paljon mediahuomiota. Toisaalta on tärkeää, että epäkohtia nostetaan esille, mutta samalla olisi hyvä muistaa, että tälläkin asialla on kääntöpuolensa: yleistykset kaikkien opiskelijoiden vastarinnasta ovat pöyristyttävää puppua. Monia opiskelijoita asia tuskin liiemmin kiinnostaa, joten he eivät ole mielipidettään muodostaneet saati ilmaisseet, monet kokevat tietävänsä asiasta turhan vähän ollakseen selkeästi puolesta tai vastaan, monet vastustavat uudistusta ja monet myös kannattavat. Edes ylioppilaskunnat eivät ole yksimielisiä ja yhteisessä rintamassa lakiuudistusta vastutamassa, vaan opiskelijoiden virallinenkin ääni soi useammassa oktaavissa.

Uudistuksen taustat ovat perusteltuja sekä yliopistojen ja yhteiskunnan tarpeista lähteviä. Lakiluonnos oli viime syksynä laajalla lausuntokierroksella asianomaisten keskuudessa ja aiheesta on matkan varrella keskusteltu varmasti lukuisissa yhteyksissä virallisesti ja epävirallisesti. Merkittävänä uhkanakin koettu yliopistoyhteisön ulkopuolelta valittavien hallituksen jäsenten lukumäärän lisääntyminen voidaan nähdä aitona ja todellisena mahdollisuutena kehittää yliopistoja ja niiden yhteyttä yhteiskuntaan.

Toisaalta on kyseenalaista miten hyvin lausuntokierroksella annetut lausunnot on huomioitu tuoreimmassa lakiluonnoksessa, olisiko lakia pitänyt sittenkin valmistella perusteellisemmin ja avoimemmin? Asettavatko hallituksen ulkopuoliset edustajat tai yksityinen rahoitus tutkimuksen puolueettomuuden kyseenalaiseksi? Kuinka tämä toimii muualla maailmassa? Ymmätyääkseni esimerkiksi Yhdysvalloissa yliopistot pyörivät suurilla yksityisen sektorin rahoitussummilla, mutta siitä huolimatta meilläkin uskotaan näissä yliopistoissa tehtyyn tutkimukseen ja esim. opetuksen perustana käytetään paljon merentakaisia tutkimuksia ja teoksia.

Kaksijakoista, mutta heikosti positiivista.