maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen ovi ja lattialautaa

Remppatyömaalla on alkuvuoden aikana tehty teknisiä, mutta varsin tärkeitä töitä. Sähköputkien veto vaati suunnittelua, kun emme halunneet sähköjä risteilemään kaikille seinille ja sikin sokin, vaan kootusti tiettyjä linjoja pitkin.

Putkitöitä on tehty muutenkin, mutta kertopuupalkkien läpi vietävät lämmitysputket olivat ajankäytöllisesti ihan oma lukunsa. Lopulta päiväkausien ähräämisen jälkeen, oli aika kutsua paikalle pari putkimiestä tekemään kytkennät, patterien asennukset ja muut ammattilaista vaativat tässä vaiheessa tehtävissä olevat putkityöt.

Helmikuussa puhallettiin eristevilla välipohjaan. Villaa tuli keskelle taloa ohuempi kerros, vain noin 15-20 cm lähinnä äänieristeeksi, mutta hirsiseinien vierustoille 1,5 - 2 metrin kaistale paksummin, 30-40 cm kerroksena.

Kun villoitus oli saatu tehtyä, olikin aika aloittaa lattialautojen asennus. Laudat nostettiin yläkertaan kuivumaan ja asettumaan heti villoituksen jälkeen ja ne saivat olla muutaman viikon rauhassa ennen työn aloitusta. Lattiahomma on siis parhaillaan työn alla.

Tässä päivää vaille 2-vuotias iskän pikkuapulainen naputtelee omalla vasarallaan laudanpätkää kiinni tulevan huoneensa lattiaan <3 td="">

Meidän tulevan makuuhuoneen lattia tuli tänään valmiiksi. Kohtahan tuonne jo voisi muuttaa asumaan. Ihan pientä säätöä enää.

Viime viikonlopun huipuin juttu oli kuitenkin se, että isä ehti oman muuton ja remontin keskeltä hetkeksi auttamaan Teemua parvekkeen oven asennuksessa. Samalla tämä on ensimmäinen paikoilleen asennettu uusi ovi.

Nyt meiltä avautuu yläkerrastakin maisema Paimionjokilaaksoon ja historiallisen härkätien suuntaan. Saattaapa pimeällä aikaa Härkätien kulkijakin nähdä yllättävää valoa pilkistävän paikasta, josta ei ole ennen valoa kajastanut. Tarkoitus on harventaa tuolta puolelta metsikköä niin, että ilta-aurinko pääsisi kunnolla paistamaan pihaan. Toisaalta peltoaukealta puhaltaa ajoittain myös kylmä tuuli, joten kyllä siihen metsää jatkossakin jätetään.

Parvekkeen oven ja ikkunoiden yhdistelmä.

Tässä välissä on ehditty juhlia myös pienen Lennartin 2-vuotissyntymäpäiviä. Koska remontti ja muu elämä muodostaa jokapäiväisen coctailin, lisään tähän pari kuvamuistoa aurinkoisen talviselta juhlapäivältä.

Tänä vuonna kynttilät sammuivat sankarin omasta puhalluksesta jo oikein hienosti!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Katto ja yläkerran ikkunat

Remontti on edennyt aikalailla suunnitellussa tahdissa, vaikka täällä blogissa onkin hiljaista. Lapsiperhearjen, töiden ja tämän remontin yhdistäminen täyttävät päivät aika tehokkaasti. Päiväkirjaa ei meinaa ehtiä kirjoittaa.

Marraskuun alussa yläkerran "ulkovaippaan" puhallettiin eristevilla ja samaan syssyyn Teemu ja isä asensivat pääosan yläkerran ikkunoista paikoilleen. Toimenpiteet lämmittivät mielen lisäksi aivan huomattavasti niin alakertaa kuin yläkertaakin, kun lämmön karkaaminen harakoille loppui.
 
 


 
Ikkunoista olemme ihan erityisen iloisia. On tosi mukavaa työskennellä luonnonvalossa ja kyllä vaan puusepän tekemät perinneikkunat ovat kauniit. Ikkunathan tilattiin Hanneksen puusepänverstaalta Tuuloksesta.


Tammikuun aurinko pilkistää kuusien välistä.
Valoa rakentavalle kansalle.
Peltikaton valmistuminen otti aikaa hiukan enemmän kuin osasimmekaan arvata. Peltiseppä oli kiireinen muissa töissään ja meidän työmaalla töihin tuli syksyllä siitä johtuen parin kuukauden tauko. Lopulta katto valmistui kuin valmistuikin viime vuoden puolella. Muutaman tunnin päivän peltiseppä teki vielä uudenvuoden aattona. Tälle alkaneelle vuodelle jäi vielä syksytorvien asennus (jonka voi tehdä vasta kun uusi ulkolaudoitus on tehty) ja yhden savupiipun pellitys (jonka voi tehdä vasta, kun se savupiippu on rakennettu).

Tässä peltikatto on viimein valmiina.
Kaaveliin on tietysti tuon työmaaoven tilalle tulossa vielä kolmas ikkuna.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Näyttää talolta taas

Ehdin nyt vihdoin viimein elokuussa päivittää erittäin tiiviit kuvapläjäykset rempan etenemisestä tänne blogiin. Ajastin raportit suunnilleen sille ajalle, jolloin toiminta on tapahtunut, joten uusia tekstejä löytyy toukokuultakin.

Yläkerran hurja muodonmuutos on edennyt siten, että elokuun ensimmäisellä viikolla valmistui koko talon osalta aluskate ja sen päälle tuleva harvalaudoitus. Harvalaudoitus ei itseasiassa ole mielestäni kovinkaan harva, vaan pikemminkin melko tiheä, koska sen päälle tulee joustava vanhanaikainen konesaumattu pelti.

Uusien kattorakenteiden tekeminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, koska kattoon tuli monenmoista kulmaa ja jiiriä. Varsinaisia kaaveleita on talossa kaksi. Yksi pitkien sivujen keskellä molempiin suuntiin. Näiden lisäksi taloon tulee kuusi kattoikkunanomaista kattolyhtyä, jotka pellitetään kokonaan osaksi vesikattoa. Lyhtyjen yläreunat ovat kaarevat, joten kirvesmiehet pääsivät hienosäätöhommin tässäkin.

Nyt tätä kirjoittaessa on peltikatosta ensimmäinen neljännes valmiina. Taloon tulevat jalkarännit, lukuisat jiirit ja erinäiset ilmanvaihtoon liittyvät tötteröt hidastavat työtä, mutta kyllä siitä valmista tulee, vaikka aikalailla käsityönä tehdääkin.


Talon hahmo alkaa hiljalleen heinäkuun lopulla muotoutua.
Pressuja on viritelty suuntaan jos toiseenkin tämän kesän aikana.
Takapihan profiili muuttuu entisestä ja tuntuu mukavalta, kun jatkossa yläkerrastakin pääsee tähyilemään pitkälle Paimionjokilaaksoon ja ilta-aurinkoon.
Päivän aikaansaannosten arviointia ja tulevan suunnittelua.
 

Talon taakse on ilmestynyt uusi piippu vanhan paikalle.


Sisätilatkin alkavat hiukan hahmottua.

Tässä vielä vanhan piipun tynkä paikoillaan.


Kattolyhtyihin tulevien 4-ruutuisten ikkunoiden karmit haettiin Tuuloksesta kiireesti heinäkuussa, kun havahduttiin siihen, että karmien olisi oltava paikoillaan kattolyhtyjen pellitystä tehtäessä.


Ilta-auringon valossa lintuperspektiivistä. Aluskatteena käytettiin hengittävää Tyvekiä.

Pellityksen osalta valmis neljännes.

Tänä viikonloppuna meillä oli nosturi vuokralla. Teemu asensi ja maalasi päätyjen ja kaavelien otsalaudat ja asensi kaaveleihin tuulensuojalevyt + niiden päälle koolaukset ulkolaudoitusta varten. Ikkuna-aukot levytettiin säänsuojauksen vuoksi umpeen, kunnes oikeat ikkunat saapuvat.
 
Tässä vielä keskikaavelin otsalaudat puuttuvat ja levytys on kesken.

Ketkä sitten ovat tämän kaiken takana?
  • Meillä on ollut kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle kaksi huipun hyvää kirvesmiestä, Arto ja Riku, täysipäiväisesti töissä.
  • Lisäksi ajoitin oman lomani niin, että Teemu oli lapsenhoidolta vapaa remppahommiin oikeastaan koko kesän. Ja tekikin töitä kyllä useimpina päivinä aamuseiskasta iltayhdeksään tai jopa kymmeneen. Itse en ole juurikaan päässyt osallistumaan raksahommiin, vaan toiminut lähinnä kahvinkeittäjänä, ruoanlaittajana, Lennartin viihdyttäjänä ja jonkin verran työmaan siivoojana. Virallisesti Teemu on vielä hoitovapaalla leipätyöstä.
  • Katon pellityksestä vastaa raisiolainen Jussi Merisaari.
  • Isäni, eli meidän Pappa, on ollut silloin tällöin isona apuna työmaalla tai työmaan sivussa. Lisäksi äitini on ollut mukana hoitamassa Lennartia ja välillä Lennu on ollut mummulassa, niin meillä on ollut mahdollisuus tehdä Teemun kanssa yhdessä pidempää päivää. 
  • Satunnaisia tekijöitä tähän mennessä seuraavasti: 
    • Suurtehoimurin käyttäjät kahtena päivänä toukokuussa,
    • metsäkoneyrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin purkutöissä,
    • Hiab-yrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin nostamassa uusia "kurkihirsiä" paikoilleen,
    • Kaksi muuraria yhden päivän heinäkuussa muuramassa uutta tuvan piippua

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Raju ratkaisu

Käytännön töiden edetessä, alkoi näyttää siltä, että ei ole millään tavoin järkevää säilyttää talon vanhoja kattorakenteita uusien rinnalla. 60-luvulla huoneiden väliseinät oli rakennettu keskelle alakerran huoneita, mikä oli osaltaan aiheuttanut katon notkahtamisen kahdessa kohdassa. Näytti siltä, että joudumme tekemään paljon ylimääräistä työtä vanhan katon suoristamiseksi, uusien rakenteiden ujuttamiseksi katon alle jne. Paloviranomainen suositteli vanhojen kattopäreiden purkamista, jottei kattoon jäisi ylimääräistä palokuormaa.

Kokonaisuutta arvioituamme, päädyimme hiukan harmistuneina lopulta siihen, että vanhat kattorakenteet puretaan pois ja tehdään vanhan hirsikehikon päälle kokonaan uudet rakenteet. Tämä ratkaisu yksinkertaisti työtä, mutta lisäsi osaltaan jännitysmomenttia. Suomen kesäsäiden vaihtelevuuden tietäen, tuntui hullurohkealta lähteä ratkaisuun, jossa väistämättä olisimme jonkin aikaa pressujen varassa. Koko talon huputtamista harkitsimme, mutta kustannukset olisivat nousseet n. 20 000 euroon, joten ajatuksesta luovuttiin.

Koko taloa on korotettu 20-luvulla tehdyssä isossa remontissa ja nyt kun yläkerta avattiin, voitiin se helposti havaita myös päädyn hirsistä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy nurkka, jossa päädyn ylimmäinen hirsi on aiemmin viistetty välipohjan tasalta ylöspäin. 20-luvulla tilan ostaneet Teemun mummin vanhemmat Ilmari ja Fanny Riihihuhta tekivät ison remontin, jossa taloa korotettiin puolella metrillä. Se korotus näkyy välipohjan ja katon välisenä laudoituksena.

Koska päädyimme tekemään kattorakenteet muista syistä johtuen kokonaan uudestaan, harkitsimme arkkitehdin kanssa mahdollisuutta korottaa kattoa vielä hieman nykyisestä, saadaksemme lisää huonekorkeutta uuteen yläkertaan. Koepiirustusten perusteella talon ulkonäkö kestäisi 30-40 cm korotuksen, joten päädyimme korottamaan taloa eristyksen verran, eli n. 30 senttiä.

Välipohjan uusia rakenteita vielä vanhan katon suojassa.
Katon purku päätettiin toteuttaa kahdessa erässä siten, että puolet talosta olisi kokoajan "katon alla". Työ aloitettiin salin päädystä ja ensin purettiin ulkokatto, jonka jälkeen paikalle kutsuttiin metsäkone, joka keräsi katon palasina pois.

Pintamateriaali purettu ja purkua odottaen.

Siinä se vanha pärekatto vielä on. Tämän suojassa oltiin muutama päivä. Viimeksi se on "nähnyt päivänvalon" n. 100 vuotta sitten. Lopulta päreet osoittautuvat niin heikkokuntoisiksi, ettei niitä saanut ehjänä edes juurikaan kerättyä talteen.

14.6.2016 klo 7.45 Ensimmäiset kouralliset. Melkoinen nitinä ja natina.
Tässä tilanteessa lähdin päiväksi töihin.

Pala kerrallaan.


Kohta näkyy talosta läpi.

Avomallinen yläkerta.

Tästä päivästä alkoi 1,5 kuukautta kestänyt jännitys siitä, sataako vaiko eikö sada. Ja kuinka paljon sataa. Ja kestääkö pressut ja ne paikoillaan.

Tältä näytti, kun tulin iltapäivällä töistä kotiin. Kyllä piti pari kertaa nielaista.
Purkupäivän jälkeen alkoi vimmattu uuden rakentaminen. Salin päätyyn tehtiin uusia kattorakenteita ja jo pari viikkoa myöhemmin, heinäkuun alussa, oli aika tilata metsäkone uudestaan paikalle. Oli aika purkaa toinen puoli katosta.

Kyllä tässä hommassa on pienellä ihmisellä riittänyt ihmeteltävää.


Tällä kertaa jytinä oli sen verran kova, kun purettiin vanhaa piippuakin samalla, ettemme uskaltaneet olla sisällä. Purkua seurattiin pihalta käsin.
Takapihan puolelta näytti tältä. Myös kuvassa näkyvä piippu jouduttiin nappaamaan pois katon mukana.

Avomallinen tuli tästäkin päädystä.

Ja hurjasti silppua siivottavaksi. Vanha parveke on ollut rakentamisen aikana erinomaisen tarpeellinen "tellinki",

Mennyttä ja tulevaa. Rintarinnan.

Tästä se työ taas siivouksen jälkeen jatkuu.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Takkakopista saunakamariksi

Domarlassa on ulkosauna vanhassa hirsirunkoisessa rakennuksessa. Saunan yhteydessä on kylpyhuone ja 70-luvulla vanhasta pesuhuoneesta modernisoitu "takkakoppi". Edellisen sukupolven nimitys saunan eteiselle olikin aika kuvaava. Huone oli ahdas, hämärä ja haiseva. Tilaa hallitsi iso arkkupakastin ja ties koska viimeksi käytetty avotakka. Muu tila oli epämääräisen tavaran (kuten mattojen ja kertakäyttöastioiden) varastona.

Saunan ennallistava remontti on ajankohtainen vasta muutaman vuoden kuluttua, kun talo on saatu kuosiin. Saunassa saa hyvät löylyt, vaikka kiuas joskus on vaihdettu sähköiseen ja lattiassa risteilee kolmea erilaista laattaa. Saunan ja pesuhuoneen osalta tilanne on siedettävä. Paitsi että harmittaa, miksi ikkuna on pitänyt joskus (syytän 70-lukua) tukkia ja tehdä tilasta ikkunaton..

Koska saunaremontti ei ole To Do -listan kärkikahinoissa (tai edes listallakaan vielä), on yleisen viihtyvyyden vuoksi tälle takkakopperolle tehtävä jotain! Homma alkoi pari viikkoa sitten, kun pyysin miestä ja lankoa siirtämään arkkupakastimen autotalliin odottamaan mahdollista muuttoa muualle. Aiemmin olin toki huonetta hieman siivonnut ja se pakastinkin oli ehditty 90-luvun marjoista tyhjentää.

Pakastimen lähdön jälkeen tyhjensin huoneen tavaroista ja siivosin & pesin pinnat. Samalla tilasin Måla & More -kaupasta purkin Annie Sloan kalkkimaalia, joka kiikutettiinkin Kaukokiidolla kotiin seuraavana päivänä! Maali osoittautui oikein mukavaksi käsitellä, mutta harmikseni loppui kesken. Vihdoin viikonloppuna maalia oli saatu lisää ja Teemu jatkoi työni loppuun maalaten seiniin toisen maalikerroksen sekä oviin ja pieliin somaa vaalean sinistä.

Varastosta sattui löytymään kolme siroa valkoista vanhaa tuolia ja kangaskaapista niihin sopivaa raitakangasta, joten kysyin kaverilta, josko voisin illalla tulla surauttamaan tuolinpäällisiin saumat. Nitojalla kankaat kiinni ja uusi kalustus alkaa olla hyvällä mallilla!

Tuolit ennen uudelleenverhoilua.
Muutos pienessä on huikea, mutta sattuneesta syystä ei tullut ennen -kuvia otettua ollenkaan. Aina käy näin. Alan toimeen niin rivakasti, että dokumentointi unohtuu. Kalustus on kuvissa vielä siinä määrin vaiheessa, että oikealle ulko-oven taakse on tulossa valkoinen kaappi pyyheliinojen säilytystä varten ja sen viereen naulakko pyyhkeille. Täydennän kuvakavalkadia kunhan ehdin tuosta kulmasta ottaa kuvan myös. Samalla koitan saada avotakan näkyviin.

Saunakamari valmistui juuri juhannuksen alla, jolloin tuoksua tilaan saatiin tuoreilla juhannusruusuilla.

Uudelleen verhoiltujen tuolien kaveriksi toin varastosta kevyen tarjotinpöydän.

Ovi ja listat maalattiin sinisiksi.
Käytetyt maalit:
Annie Sloan Wall Paint, väri Old White
Annie Sloan Chalk Painti, väri Louis Blue