keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Juhlavuoden talo Osa 3

Onneksi kesä jatkui pitkään ja ulkohommia saatiin tehtyä pitkälle syksyyn. Laudoitustyöt lopetettiin vasta marraskuun puolivälissä ja korkeiden päätykolmioiden osalta niitä jatkettiin tammikuussa, kun pihalle saatiin nosturi. Nyt, tammikuussa 2018 on viimeinkin talolla taas kauttaaltaan takki päällä ja ulkotöitä saadaan jatkaa keväämmällä ikkunasmyygien, alimman jakolistan asennuksen ym. töiden parissa.

Remontin lisäksi kotiympäristömme ja maisemamme on muuttunut huomattavasti kun syksyn aikana läheisestä mäestä kaadettiin kuuset (jonkun kuoriaisen tuhotöiden vuoksi) ja samalla talon pohjoispäätyä reunustanut ylikasvanut kuusiaita kaadettiin. Nyt meiltä näkyy Liedonperän tielle asti ja melkein Tarvasjoen kirkolle saakka. Upea peltomaisema Paimionjokilaakson kansallismaisemassa.

Lokakuussa saatiin julkisivulaudoitusta hyvälle mallille.



Kesällä, Fridan ollessa vasta alle 2-viikkoinen, teimme retken Toijalaan Pihlgren & Ritolan tapettitehtaalle. Siellä Lennart valitsi oman huoneensa seinälle pöllötapetin ja Fridan huoneen päätyseinään valittiin Kirsikankukka. Vierashuoneeseen valittiin ikisuosikki Juhannusruusu, joka jo aiemmin kuvissa vilahtikin. Lastenhuoneiden tapetit pääsivät seinälle lokakuussa.

(Nämä tapettikuvat ovat ihan häpeällisen huonoja. Korvaan ne paremmilla, kun saan otettua.)




Aina sitä miettii, että ei lapsen lapsuus saa olla pelkkää remonttia, vaan elämää pitää olla myös. Siihen on pyritty ja kesällä kiivaimman rakentamisen aikana olinkin aika paljon lasten ja mummun kanssa mökillä työmaata evakossa. Ihan jo siksikin, että Lennart on sen verran innokas apulainen, että Teemulla on paljon parempi rauha tehdä töitä, kun olemme selkeästi muualla. Onneksi luulen, että aika paljon iloa ja kokemuksia tämä kaikki on myös Lennartille suonut. Ainakin hän arvostaa (fanittaa) monenlaisia ammattilaisia hurjasti. Viimeksi viime viikolla hän eläytyi usean päivän ajan nuohoojan työhön. se nyt ei suoranaisesti remonttiin liity, mutta kuitenkin. Tässä on rakennettu klapeista ja remontin jämälaudoista muistaakseni laituria.

 
Ensilumi satoi lokakuun loppupuolella ja sitä ihailimme uusista ikkunoista uuteen avaraan näkymään.
 

Pihanpuolelta talo näytti lumen sulettua tältä.


Marraskuussa laudoitus eteni lähes valmiiksi ja pestiin uusia ikkunoita ensi kertaa. 



Joulukuussa räjäytettiin alakerran järjestys vielä jouluviikolla, jotta keskuslämmitys uusine pattereineen saatiin toimimaan. LVI-Toivosen miehet urakoivat niin, että lämpö tosiaan saatiin jouluksi koko taloon. On se vaan ihan mukava, kun talossa on lämmin. Me kun menimme koko syksyn leivinuunin ja muutaman sähköpatterin voimin.


Talon väritystä lumisessa maisemassa olemme murehtineet. Päädyimme Uulan värikartan Helmi -sävyyn. Nurkkalautoihin, ikkunoihin ja jakolistoihin tulee vihertävää Varpu-sävyä.

 
Sähkötöitä meillä tekee Sähkölauri ja marraskuussa saatiin ulkovalot toimintaan. Myös yläkerran sähköt ovat edenneet niin että raksavaloiksi asennettiin loppullista paikkaansa odottavia valaisimia.

 
 

Joulua juhlimme lähisuvun kanssa kaikessa rauhassa ja vuoden loppuun tuli tervetullut reilun viikon tauko remontista.

 
Satavuotiaan Suomen juhlapäivää oli ilo viettää tässä lähes 250-vuotiaassa talossa.
 
 

3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Oooooooh! Tuo uusi kuisti on kaunis kuin koru, ja tuo peltonäkymä! Oi että. Ihan mahtavan hienoa. Ihanaa katsoa projektinne etenemistä, vaikka se eteneekin sellaista vauhtia, että hyvä kun pipo pysyy päässä :-D

Carita kirjoitti...

Kiitos Saila!
Vauhti on kova, varsinkin kun tiivistää koko vuoden pieneen pakettiin :D
Jospa tänä kesänä ehditään paneutua vähän enemmän puutarhaankin :)

Turun Tilda kirjoitti...

Onpa kaunista! Onnea perheenlisäyksen johdosta :)