1-vuotiaalle oma huone

Syksyllä teimme uuden kodin salikamarista makuuhuoneen koko perheelle. Lennart-poika nukkui omassa pinnasängyssään ja me ruhtinaallisen leveässä 180 senttisessä paripedissä,

Tammikuun lopussa toteutetun muuton myötä muutti uuteen kotiin myös erinomainen Svane-sänkymme Turusta ja se tietenkin piti saada käyttöön. Siirsimme tupakamarista sohvakaluston autotalliin ja asetimme sängyn siihen. Viikon verran taisimme nukkua vähän molemmissa huoneissa. Ensimmäinen ilta tupakamarissa tuntui kauhealta, kuin olisin hylännyt lapseni, kun aioin mennä eri huoneeseen nukkumaan. Nyt järjestely onneksi jo tuntuu kaikkien kannalta oikein toimivalta.

Ja mikä tärkeintä: Ison parisängyn lähdön seurauksena salikamariin saatiin riittävästi tilaa ihan oikealle lastenhuoneelle!



Lennartin huoneeseen ei hankittu mitään uutta, mutta koottiin huonekaluja eri puolilta. Sydämeksi asetettiin Turun tuvasta tuttu vanha sivustavedettävä penkki, johon askartelin vanhasta 90-senttisestä aeroflex-patjasta ja sohvaan alunperin tehdyistä vaahtomuovipatjoista pehmoisen pohjan.

Säilytyskalusteina toimivat Muuramen laatikostot, jotka kätkevät sisäänsä niin pojan vaatteita ja tarvikkeita (kantorepusta hoitolaukkuun ja vaippoihin) kuin lelujakin. Seinällä on pari string pocket-hyllyä ja toisella seinustalla kustavilainen pikkukaappi. Oven taakse jäävään kulmaan rakennettiin pieni hyllykkö talon vanhoista naulakoista, joista toinen oli meillä jo Turun kodissaan naulakkona.

Valaisimiksi tähän huoneeseen sijoittui vahingossa pääasiassa "design-valaisimia". Kattovalaisimena Turun kodin keittiöstä Yki Nummen Kartiot, Muurame-laatikoston päällä Modern Art ja String-hyllykössä Block. Näiden lisäksi kustavilaisen kaapin päälle laitettiin vielä pieni pöytävalaisin ja naulakkokulmaukseen sinisävyiset pallovalot, joita Lennart rakastaa ja mielellään uudelleenmuotoilee.

Lattialla on entisen olohuoneen karvamatto ja naulakkonurkkauksessa itsetekemäni leikkimatto, joka jäi Lennartin vauvavaiheessa aika vähälle käytölle.

Leppoisia leikkejä pienelle miehelle toivoen,

Carita

Löytöjä jokimakasiinista

Tässä talossa on ollut aikoinaan ainakin kuusi tulisijaa, mutta 60-luvun remontissa ne kaikki on purettu. Tuvassa lämmittää sentään nykypäivänäkin uudempaa tuotantoa oleva leivinuuni-puuhella.

Remontin rakennuslupakuviin arkkitehti piirsi varauksen viidelle uudelle uunille. Alakerran molempiin saleihin ja molempien kamareihin sekä yläkerran porrasaulaan yhden. Olemme ajatelleet, että rakentamisvaiheessa uuni laitettaisiin ainakin saliin ja salikamariin. Muihinkin huoneisiin ihan mielellään, mutta kustannussyistä ei ehkä kaikkia suunniteltuja kuitenkaan. 

Olemme miettineet minkälaiset uunit olisivat hyvät, mistä sellaiset löytäisi ja ennenkaikkea mistä löytyisi osaava tekijä! Hiukan olemme myös kauhistelleet vanhojen uunien hintoja. Iloinen uutinen oli, kun sukulaismies kertoi nuorena poikana purkaneensa ainakin tupakamarin vihertävää uunia äitinsä kanssa ja että silloinen isäntä, Teemun Aarne-ukki, oli tarkkana, että ehjänä on purettava. 

Emme vain millään keksineet missä ne kaakelit oikein voisivat olla! Kunnes taannoin Teemu ja isäni tutkimusmatkallaan löysivät kaakelipinot jokimakasiinin nurkasta siistissä pinossa. Kaakelit on haettava talteen lähiaikoina, kun makasiineille vievä tie vielä kestää ajamista, tänään ei kuitenkaan vielä koko pinkka lastattu, vaan tuotiin vain pari makupalaa sisälle tarkemmin tutkittavaksi.

Näyttäisi siltä, että pinkassa on ainakin kahden uunin kaakeleita. Toinen on vaaleanvihreä ja toinen kermanvaalea/vaalean keltainen. Jälkimmäinen on joskus maalattu beigeksi, mutta maali lohkeilevat pinnasta helposti. 

Voi kumpa kaikki palat olisi tallella, niin saisimme palautettua taloon alkuperäiset uunit!