maanantai 30. syyskuuta 2013

Syyspäivän salviamuffinit

Viikonloppuna oli aivan mahtava syksyisen kirpakka sää! Ehdin vihdoin ensi kertaa tälle vuodelle sienimetsään. Kantarelleja löytyi muutama kourallinen ja suppiksia onneksi enemmän. Suurin osa jätettiin kuitenkin vielä metsään kasvaman.

Satoa korjattiin viikonlopun aikana myös puutarhassa: puristettiin viimeiset omenat tuoremehuksi, porkkanoita lajiteltiin mummin kanssa ja herkuteltiin samaisen puutarhan kurkuilla. Omasta puutarhasta keräsin loput tomaatit sisälle kypsymään ja persiljat pakastimeen odottamaan talven keittoja.

Äidin puutarhasta löytyi iso pensas salviaa ja pohdimme kuinka se säilötään talven varalle. Pieni osa otettiin käyttöön heti ja testasin Meidän mökki -lehden opastamia Salviamuffineja. Lopputulos oli ihmeen kelvollinen.



15 normaalikokoista salviamuffinia

6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
4 rkl hienonnettua salviaa
4 rkl hienonnettua ruohosipulia
8 rkl pinjan siemeniä
n. 3 dl raastettua parmesaania
6 munaa
2 dl maitoa
1 dl öljyä

- Sekoita kuivat aineet, pinjansiemenet, yrtit ja parmesaani.


- Vatkaa toisessa kulhossa munat ja maito kevyesti sekaisin.

- Sekoita munamaito ja öljy vuorotellen kuiviin aineksiin, kunnes taikina on tasaista.

- Paista muffinit 180-200 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. 

- Nautiskele vaikka lämpimänä välipalana, kaffepullana tai suolaisena alkuruokana.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Kymmenen kuvaa kesään

Onnistun useimmiten löytämään hyvää jokaisesta vuodenajasta. Syksyssä parasta ovat värit, marjat, sienet, myrskyt, kynttilät, takkatulen lämpö ja reipas uuden aloittamisen tunnelma kesälaitumilla kirmaamisen jälkeen. Mukavista asioista huolimatta syksy on minulle vaikea. Mihinkään muuhun vuodenaikaan ei liity samanlaista luopumisen tuskaa kuin syksyyn. Se tarkoittaa aina sitä, että kesä on ohi ja seuraavan mahdollisimman pitkä aika. Kevään lapsen on sitä hankala hyväksyä. Pienenä koululaisena muistan joskus ihan itku kurkussa ihmetelleeni miksi kesän täytyy loppua.

Siksipä tartuin Elisan blogista bongaamaani 10 kuvaa kesään -haaseteseen. Haasteessa on tarkoituksena kuvata jokin sama paikka jokaisena kuukautena ensi kesään asti. Kuvakulmakseni kesänodotukseen valitsin näkymän kotimme ulko-ovelta naapuruston suuntaan. Ensimmäinen kuva on varsin syksyinen. Viikonloppuna otettuna olisi sekin todennäköisesti näyttänyt vähän eriltä, mutta tämä saa luvan kelvata. Kuva on otettu tänään 23.9. klo 16.


Laitetaan lisäksi vähän pirteämpi syyskuva. Eilen kerätty oksa pihan orapihlajasta. Tänään siinä ei enää ollutkaan yhtään marjaa. Olivat linnut tainneet käydä apajilla.

Kotitekoinen sunnuntaibrunssi ja muita juhlapäiviä

Olemme jotenkin höpsähtäneitä ja keksimme juhlistaa avioparina vietettyjä ensimmäisiä viikkoja erinäisin tavoin.

Ensimmäisenä
avioviikonloppuna herkuttelimme kahdestaan kotona kynttiläillallisen merkeissä. Viikonloppuun mahtui myös SM-rallin seuraamista vanhempieni kotipaikan pihamaalla ja venetsialaistunnelmaa.



Tarjolla oli saaristolaisleipää siikatartarilla, rapupastaa ja jälkiruokana suklaavaahtokakkua kahvin ja avecin kera.

Toinen avioviikonloppu oli yhtä juhlaa Ahvenanmaalle suuntautuneen miniloman ansiosta.




Kolmantena viikonloppuna vietimme pienimuotoisia rapujuhlia kotonamme ystäväpariskunnan kanssa. Näistä kekkereistä ei valitettavasti tullut otettua yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Mukavaa ja onnistunutta oli senkin edestä. Viimeisten rapujen kuoriminen kävi itse kultakin jo aika näppärästi. Ainakin jos ensimmäisiin vertasi. Ilta jatkui suunnilleen yhtä myöhään kuin häämmekin.

Rapukestien menu

Kotimaisia täplärapuja keitettynä
Paahtoleipää
Voita merisuolalla
Aiolia
Tilliä

Paahdettua hanhenrintaa
Rosmariinijuureksia

Creme Brulee tyrnisorbetilla

Juomina shampanjaa, aquavitiä, valkoviiniä, punaviiniä, vettä jne.

Neljäntenä viikonloppuna vietimme leppoisaa launatai-iltaa ystävien luona hyvällä ruoalla herkutellen ja pelaillen. Sunnuntaiaamun kruunasimme kotitekoisella melko terveellisellä brunssilla. Päivä oli muutenkin harvinaisen leppoisa puuhapäivä ja illalla saimme vielä pari ystäväpariskuntaa iltakahville luoksemme.

Tällä brunssilla tunnelmoimme Naantalin kylpylässä vietettyä ensimmäistä aamua ja päivää avioparina.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Harjoitushäämatka

Ehdimme pitää häiden jälkeen vain muutaman lomapäivän. Ne sujuivat häitä muistellessa, fiilistellessä ja tunnelmoidessa. Enimmäkseen rentouduimme mökillä, otimme aurinkoa ja saunoimme. Toki monenlaista piti saada takaisin paikoilleen, järjestellä omaa kotia, häälahjoja ja palautella lainatavaroita oikeille omistajilleen.

Pari viikkoa häiden jälkeen lähdimme pikkuruiselle harjoitushäämatkalle, joka suuntautui Ahvenanmaalle. Varsinaiselle häämatkalle aiomme suunnata vasta talven pimeydessä, silloin kun työarki ehkä on hieman syyskiireiden aikaa rauhallisempaa. Toivotaan että arjesta irtautuminen silloin käy luonnikkaasti.

Minihäämatkasta olimme suunnitelleet syksyistä reissua saaristoon ja mielikuvissamme näimme itsemme kylpemässä hotellihuoneen porealtaassa syysmyrskyävää merta katsellen. Kävikin lopulta ihan toisin. Saimme viettää aivan ihanaa KESÄviikonloppua Getan  Havsviddenissä. Paikka oli meille muutaman vuoden takaiselta retkeltä tuttu. Tuolloin kävimme tutustumassa upeisiin rantakallioihin ohikulkumatkalla ja totesimme, että sinne olisi joskus palattava.

Onneksi palasimme. Retki kokonaisuudessaan oli kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava. Ihmeesti myös ehdittiin, vaikkei aikaa ollut kuin pari päivää.

Maarianhaminan elonkorjuumarkkinoilla oli mukavan letkeä tunnelma. Maarianhaminan kävelykadullakin innostuimme osteskelemaan pieniä muistoja matkasta kotiin.
Reittisuunnitelmaa oli joustava ja mukautui hetken mielijohteisiin.
Matkalla pistäydyimme maistelemassa käsintehtyjä, paikallisia Stallhagen -oluita panimon omassa pubissa.
Ahvenanmaalla ihastuttavat upeat kirkot.Tässä kuvassa Finströmin kirkko.

Saaristolaistunnelmaa lauttarannassa.
Menopeli. Taustalla Isaksö.

Perillä.

Olimme varanneet Havsviddenistä Ocean Sviitin ja nautimme täysin rinnoin niin tilavasta ja mukavasta huoneesta kuin terassilta avautuvasta upeasta maisemastakin.

Ainoa harmi oli se, että sviitin oman terassin vieressä oli korkealla seinällä erotettuna "yleinen terassi", jonka yhteydessä oli valokatkaisija koko terassin ulkovaloihin. Olimme juuri aikeissa ottaa hyvät asennot ulkotuoleissa ja ihastella hämmästyttävän täyttä tähtitaivasta, kun viereiselle terassille pelmahti porukka hippaloimaan ja tietystikin halusivat pitää valon päällä. Heikensi hieman tähtinäkyväisyyttä.


Kalliohyppelyä. Taustana vaatimattomasti pohjoinen horisontti.
Huikeat kalliot. Huikean puhdasta ja kirkasta vettä.
Auringon kajo viipyili pitkään taivaanrannassa.
Eckerön tulli- ja postitalon rannassa.