sunnuntai 17. elokuuta 2014

Suuri kesäherkkukirjoitus

Tämä kesä on ollut ihana! Lämpöä, kosteutta, makuja, auringonlaskuja ja iloisia hetkiä pullollaan.

Tänään sade vihmoo ikkunaan ja pitkän hellejakson jälkeen tuntuu silti hyvältä. Parasta on se, että kesän makuja on saatu talteen pitkin kesää. Aloitin säilöntäkauden harvinaisen aikaisin. Juhlimme 3-kymppisiäni sukulaisten kanssa vähän myöhässä, helatorstaina. Silloin sain jo Pietilän tilalta Koskelta laatikollisen kasvihuonemansikoita kakkua varten. Mansikoita jäi yli, joten historiallisesti pakastimesta löytyy nyt tämän vuoden sadon mansikoita jo toukokuun puolelta :)
Alkukesän herkkuihin kuuluvat itseoikeutetusti myös raparperit. Tänä kesänä valmistin raparperituoremehua litrakaupalla ja monen monta satsia. Mehua vietiin tuliaisiksi kyläpaikkoihin, tarjottiin omille vieraille ja juotiin itse. Pakkaseen sitä ei tänä kesänä päätynyt. Sen sijaan hillokkeena raparperia säilöttiin myös talven varalle. 
 
Raparperimehu
 
1 kg raparperia pilkottuna (kuorineen)
4 dl sokeria
2 sitruunan mehu
4 litraa kiehuvaa vettä
 
Sekoita aineet ja anna tekeytyä seuraavaan päivään, siivilöi, pullota ja nauti.
Säilyy jääkaapissa n. viikon. 
Ihaninta kesällä on se, että myös yrttejä ja kasviksia voi kerätä omasta pihasta pitkin kesää. Puutarhainnostukseni ei ole vielä niin pitkällä, että olisin kasvattanut tomaatintaimia itse, vaan olen ostanut avomaalle istuttamani muutamat taimet valmiina. Hyvä puoli tässä järjestelyssä on se, että satoa alkaa saada jo melko varhain kesällä. 
 
Seuraavassa kuvayhdistelmässä mukana myös tämän kesän hittituotteeni: marengit. Niitä paistoin pitkin kesää moniin juhliin tällä perusohjeella:

Marengit

3 kpl valkuaista
1½ dl sokeria
½ tl etikkaa
hyppysellinen vaniljaa

Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi (sokeri lisätään vähin erin)
Lisää lopuksi etikka ja vanilja joukkoon.
Pursota halutunlaisia palluroita leivinpaperin päälle.
Kypsennä uunissa 125°C uunissa n. 35 min. Sammuta uuni ja jätä marengit vielä jälkilämpöön 20 minuutiksi.

Marjat ovat parhaimmilaan tuoreena ja meillä niitä syödäänkin kesällä hurjan paljon. Toki tulee leivottua myös piirkoita, paistoksia ja parempiin juhliin kakkujakin. Tänä kesänä löysin eräästä ruotsalaisesta kirjasta (jonka nimeä en nyt muista) ihanan marenkikakun ohjeen ja sillä saa mielestäni aikaan maailman parhaan britakakun. Laitan vapaasti käännetyn ohjeen tähän muistiin lippulappuselta. Alkukesästä mansikat olivat vielä niin kalliita, että lisäsin vaahtoon raparperihilloketta ja laitoin vain kakun sisälle mansikoita pilkottuna. Toimi ihan hyvin niinkin.
 
Marenkikakku
 
Pohja
75 g voita
1 dl sokeria
4 keltuaista
2 rkl maitoa
1½ dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta 
Marenki
4 valkuaista
2 dl sokeria
mantelilastuja
Vaahto
2 dl kuohukermaa
2 dl rahkaa
sokeria ja vaniljaa maun mukaan
 1-2 litraa mansikoita, vadelmia tms.
 
Vaahdota voi ja sokeri, sekoita joukkoon muut pohjan aineet.
Levitä taikina uunipellille (leivinpaperi väliin).
Vaahdota valkuaiset ja sokeri ja levitä marenkivaahto pohjan päälle. Ripottele päälle halutessasi mantelilastuja. 
Paista 150 asteessa n. 30 min ja anna sen jälkeen jäähtyä. 
Leikkaa pohja puoliksi.
 
Vaahdota kerma, lisää rahka ja sokeri + vanilja.
Laita pohjan päälle täytettä ja marjoja. 
Nosta pohjan toinen puolikas päälle ja sen päälle taas vaahtoa ja marjoja.
Mansikoiden säilöminen jatkui sieltä toukokuulta heinäkuun loppupuolelle. Pakastimeen mansikoita päätyi yhteensä n. 30 kg ja hilloa keitin muutamasta litrasta. Tämän kesän erikoistuote olivat viljellyt vadelmat. Yleensä olen käynyt keräämässä villivadelmia ojien reunoilta ja joen rannalta, mutta nyt en jotenkin ehtinyt. Kesälomareissumme Lappiin osui juuri parhaaseen vadelmasesonkiin ja muutenkin oli niin kuuma, ettei nokkospuskissa käkkiminen tullut edes mieleen. Siispä ostettuja vadelmia päätyi talteen kymmenisen kiloa. Siitä pieni osa hilloksi keitettynä ja loput pakastimeen. 
 
Heinä-elokuun vaihteeseen ajoittui punaherukoiden kypsyminen. Niitä tulee anoppilan marjamaasta aina niin paljon, että emännällä meinaa tulla paniikki mihin kaiken työntäisi. Meidän ristiksi tänä vuonna lankesi 2,5 ämpärillistä, joita annoin vähän eteenpäin, osa syötiin tuoreelta viispipuurona ja kiisseleinä, osan pakastin putsattuna puolen litran satseina talven varalle ja yhden putsaamattomana pakastetun ämpärillisen aion keittää mehuksi kunhan ehdin. Viime vuotista mehua on vielä jäljellä, eli tarve sen suhteen ei ole kovin suuri.
Ja ainiin, pari litraa punaherukoita keitin hyytelöksi, jota on tarkoitus talven aikana nautiskella riistalihan kanssa. Viime vuonna tehtyä mustaherukkahyytelöä on vielä jäljellä ja sato oli tänä vuonna muutenkin huono, niin niitä ei meillä säilötty tällä kertaa lainkaan. 
Avomaankurkkuja ostin luomutilalta parin kilon verran ja ne ovat parhaillaan ämpärissä pöhisemässä. Löysin blogimaailmasta (Soppakellari) vähän epätavallisemman reseptin, jota päätin kokeilla. Saa nähdä mitä näistä tulee. Kurkkua meillä ei kamalan paljoa talven aikana kulu, mutta kaupan makeista sotkotuksista emme tykkää, joten hiukan taidan laittaa vielä lisää perinteisempään tapaan valmistettuna.

Valkosipuliset etikkakurkut
 
2 kg avomaankurkkuja
1 l kivennäisvettä
4 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
½ tl suolaa
(2 rkl sinapinsiemeniä)
nipun tilliä
valkosipulia (perinteisiä 1-2 kpl, yksikyntisiä 3-5 kpl)
 
Sekoita liemen ainekset ja viipaloi joukkoon liotetut kurkut ja pilkotut valkosipulit ja sekoita hyvin. Käytä kannellista astiaa ja sulje tässä vaiheessa kansi ja anna kurkkujen muhia 3 vuorokautta kannen alla huoneenlämmössä. Sekoittele välillä. 
Lasipurkita ja säilytä jääkaapissa.
  
Jovelan talopäiväkirjasta löysin ihanan porkkanapikkelsiohjeen ja päätin kokeilla. Tuoksu ainakin oli huumaavaa ja todennäköisesti makukin. Auringonsäteitä talven varalle!

Porkkanapikkelsi

1 kg porkkanoita
2 punasipulia
1 valkosipuli
½ litraa vettä
1½ dl etikkaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa

Vihannekset pilkotaan ja liemi kiehautetaan kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Vihannekset lisätään joukkoon ja annetaan kiehua hiljalleen n. 5 minuuttia. Purkitetaan kuumiin lasipurkkeihin.
Tänään tehtiin vielä mummin kanssa puolentoista tunnin pikapyrähdys metsään ja palattiin mukanamme n. 8 litraa komeita mustikoita. Yhdessä vielä pihalla putsattiin ja illalla sain vitamiinipommit pusseissa pakkaseen. Iltapalaksi pyöräytin vielä mustikkasmoothiet. Nam!

Omenasadon kypsymistä maltamattomana odotellen!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tyynellemerelle ja takaisin

Toukokuun alussa starttasimme pitkään suunnitellulle ja varsin odotetulle häämatkalle Costa Ricaan. Kohde valikoitui aikoinaan aika helposti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Matkaan varattiin aikaa reilu pari viikkoa ja siinä ajassa ehti niin nähdä ja kokea kuin rentoutuakin.

Reissu oli rentouttava, leppoisa, lämmin, uusia kokemuksia sisältävä ja kertakaikkiaan ihana! Costa Rica valloitti vihreydellä, luonnollisuudella, lämpimillä Tyynenmeren aalloilla, monipuolisuudeella ja erilaisuudella. Länsimaisuudellakin. Paikalliset "ticot" osoittautuivat iloiseksi, kauniiksi ja lupsakaksi väeksi. Heihin oli ilo tutustua!

 Tässä tiivis kuvapläjäys reissulta muistoksi:
Reissu alkoi juhlavasti, kun ystävä oli lentokentällä "putkessa" vastassa ja toivottamassa onnistunutta matkaa. Oli myös vinkannut matkustamoon, että juhlamatkalla ollaan, joten nousun jälkeen meille tuotiin piccolo-shampanjat. Kyllä maistui. ihana yllätys!
Perillä päästiin heti asioiden ytimeen. Herkullista kahvia ja vilvoittavaa olutta. Lämpötilat huitelivat pääkaupungin 25 asteesta pääasiassa sinne yli 35 asteeseen, joten vilvoitusta ja varjoa tosiaan kaipasikin.
Pääkaupunki San Josen vilinässä vietettiin pari ekaa päivä ja ihmeteltiin kaupungin vilskettä.
Arenal-tulivuoren alueella viivyttiin muutama päivä. Upea, toimiva tulivuori näytti meille pilvien raosta huippunsa parina päivänä ja viimeisenä päivänä näimme myös höyryn tupruttelua. Illaksi pilvistyi, joten emme ole varmoja, josko sieltä samaan syssyyn olisi laavaakin tullut.
Arenalin alueella majoituimme viehättävässä, puutarhamaisessa hotellissa. Huoneemme terassilta avautui maisema tulivuorelle. Kylpuhuoneessakin oli käytetty mielikuvitusta ja hiuksensa sai pestä todellisen vesiputouksen alla.
Hotellin allasalue baareineen oli varsin kiva ja rauhallinen. Vesikin oli lämmintä (melkein kuumaa).
Läheisessä La Fortunan kaupungissa käytiin useampaan kertaan ja herkuteltiin paikallisilla ruoilla ja juomilla. Erityisen ihania olivat hedelmäjuomat, joita varten Costa Ricassa on omia ravintoloitakin.
Blue jeans frog
30-vuotispäivänäni kiersimme sademetsää riippusiltoja pitkin ja nähtiin monia eksoottisia eläimiä ja kasveja. Paikallinen opas oli tarpeen! Tässä kuvassa maailman myrkyllisimpiin sammakoihin kuuluva blue jeans frog (on sillä joku tieteellisempikin nimi), jonka ääntelyä kuului jatkuvasti ja muutamia yksilöitä onnistuttiin polun varrelta bongaamaankin. Tämän tyypin pituus on n. 2,5 cm ja myrkky riittäisi tapaamaan ison joukon ihmisiä.

Juhlapäivänä pulahdimme myös La Fortunan 75 metrisen putouksen alle vilvoittelemaan turkoosin väriseen veteen. Edellisenä iltana olimme kylpeneet vuoren toisella laidalla kuumaan vuoristojokeen rakennetussa Tabacom Hot Spring -Spassa. Taianomainen paikka sekin, mutta sieltä ei pimeässä oikein kuvia saanut otettua.
Kaikkineen sademetsäalue lumosi luonnon monimuotoisuudella, kirkkaana loistavilla kukilla, puissa keikkuvilla apinoilla ja pihalla viipottavilla pikkuliskoilla ja gekoilla. Ei-niin-valloittavaa sitä vastoin oli hurjan korkea ilmankosteus, jonka ansiosta hikoilu oli jatkuvaa ja käyttämättömät vaatteetkin nahkeita. Sateet onneksi osuivat öihin ja sen kyllä pelkän peltikaton läpi kuuli hyvin.

Terassinäkymää. Bongaa kuvasta paikan "isäntä".
Arenalilta matka jatkui kohti Guanacasten niemimaata Tyynenmeren rannikolle. Upeita merimaisemia ja lahdenpohjukoiden vihreyttä reunistavat kuivuudesta lehtensä pudottaneet puut ja savannimaiset maisemat. Kontrasti maan keskiosan sademetsäalueeseen verrattuna oli melkoinen! Eläinkantaa kuumalla rannikolla edustavat isommat gekot (tai mitä nuo ovatkaan), rantapuissa temppuilevat mölyapinat, kalastajien koirat, hiekkarannan simpukat, kotilot ja taskuravut sekä sisämaastakin tutuksi tulleet leijailevat korpit.

Hyvää kahvia edelleen. Ja ihania rantaravintoloita.

Majoituksen vaihduttua huoneistomaiseksi rivariasumikseksi opettelimme tekemään herkullisia piña coladoita myös itse. Costa Ricassa ananakset, vesimelonit, banaanit ja avocadot ovat suussasulavia.

Eräänä aamuna tämä tyyppi tuli dyykkaamaan rivitalon edessä olevan lajitteluaseman. Mikä otus lieneekään, niin myönteisesti siihen paikalliset suhtautuivat ja jopa ruokkivat. Kotona odottavaa omaa koiraa tuli tietenkin hirmuinen ikävä!
Merivesi oli uskomattoman lämmintä ja aallot huikean pehmeitä. Auringonlaskuja ihailtiin mangopuiden katveessa, varpaat hiekassa.
 Valloittava Costa Rica, ikimuistoisen ihana loma!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkikuvia

Kevät on ollut kiireistä aikaa, eikä päivityksiä tänne ole tippunut juurikaan. Jotta päiväkirjan luonne toteutuisi, ajastan takautuvasti pari kirjoitusta. Kiireiseen aikaan kun on kuitenkin mahtunut monenmoista sisältöä, varsin mukavaakin. Kiireen lisäksi kamera hukkasi kuvat kesän korvalla, joten on pelastettava mitä pelastettavissa on.  

Facebookissa kiertänyt arkikuvahaaste oli kiva ja sen innoittamia otoksia taltion tännekin. 


Pääsiäissunnuntai oli touhukas, muttei ihan arkinen. Päivä alkoi eilisellä lehdellä, jatkui sembramännyntaimien kuokkimisen jälkeen ampiaisista pitkän matkan päähän surisevan pajun ihmettelyllä, pääsiäispäivällisen valmistamisella ja kevään ekoilla valkovuokoilla. Kaverukset Kasperi ja Naskali saivat leikkiä pitkin päivää. Mies kavereineen sai erään kopperon viittä vaille valmiiksi


Pääsisenä vietettiin mökkielämää. Aamulla hoidettiin kukat ja viljelykset kotona, mökillä maalattiin hyllyjä, rakennettiin terassia, istutettiin niitä eilen kerättyjä sembramäntyjä, nähtiin rantakäärme ja iso hauki, herkuteltiin lampaalla ja myöhemmin letuilla, paistateltiin päivää, saunottiin ja uitiin. Ja tietysti ihmeteltiin luonnon heräämistä kevääseen, kuunneltiin lintujen konserttia, löydettiin mustarastaan uusi pesä ja seurattiin joutsenten pesänrakennusta.

Tiistaina koitti oikea arki ja aikainen aamu. Töissä tarkastuslautakunta, kollegoiden tapaamista ja iltapäivällä vielä napakka kokous. Kotona odotti hyvin levännyt viipottaja, jonka kanssa lenkkeillään ja puuhaillaan arkena ja pyhänä. Iltapuhteena kirjastohuoneen paperi-, kirja- ja kansiopinojen perkaamista. Jospa sekin alkaisi taas näyttää joltain muulta kuin varastolta.

Keskiviikkoon mahtui "tavallinen työpäivä", jonka erityisenä sokerina lisäsin kesän lomat kalenteriin ja syksyn kokouskalenteriakin suunniteltiin. Kotimatkalla edessä etenevä traktori sai hymyn huulille. (Mopoautot aiheuttavat hiukan toisenlaisen reaktion.) Kotona syötiin höyrytettyjä kasviksia ja mahtavan hyvää lohta. Hyllyjä yritettiin asentaa seinälle, mutta joskus se on pienestä kiinni. Ruuvit voi olla millin liian pitkiä ja millin liian lyhyitä. Huomenna ostettava oikean pituisia. Iltaan mahtui vähän matkakuumetta (+ esta-hakemusta), auringonkultaa olohuoneen seinillä ja iltarusko Juhannuskukkulalta kuvattuna.

Torstaina ennen työpäivää kävin hammaslääkärissä (Michael siellä seinillä hymyili), iltapäivällä onnistui viimein hyllyjen asennus ja illalla tehtiin arjesta juhlaa herkuttelemalla ja fiilistelemällä aurinkoista iltaa Naantalissa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Jamie Oliverin pikasafkaa kolmessa tunnissa

Jokunen viikko sitten Jamie kokkasi telkkarissa helppoa, nopeaa ja edullista ruokaa. Ostettiin sopivat ainekset jo silloin. Tänään nälkäisenä ajateltiin kokeilla.

Homma alkoi viideltä, kun talvikurpitsa (butternut) meni uuniin kypsymään. Kurpitsan lisäksi uunivuokaan päätyi muutaman vaiheen jälkeen pastaan käärittynä sipulia, pinaattia ja fetaa. Komeus kuorrutettiin kuullotetulla valkosipulilla ja chilillä maustetulla tomaattikastikkeella ja parmesaanilla. 


Lopputulos oli varsin maittava ja epätavallinen. Vaivan arvoinen, muttei kypsytysaikoineen mitään pikaruokaa. Haarukka iskeytyi valmiiseen pöperöön n. kolme tuntia kokkailun aloittamisen jälkeen.


Ruoka varasi uunin niin pitkäksi aikaa, että samaan pöytään aiottua rullalle kääräistyä valkosipulilla, kevätsipulilla ja mustapippurilla maustettua hirven filettä maistellaan huomenna. Tässä rulla on vasta menossa uuniin.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

+12

Kevättalvi on ollut hullun kiireinen, joten täällä on ollut hiljaista.

Onneksi on ollut aika vähän talvista ja kevät on tullut jo useamman kerran. Hyvä niin. Tällä viikolla elohopea on Turussa kirinyt muutaman kerran jo yli 10 asteen. Tervehdin ilolla.

Kesäkuvahaasteen osalta helmikuu jäi väliin. Maaliskuun kuva tulee tässä:


Ilokseni huomasin, ettei näitä kuvia enää tule kuin pari ennen juhannusta. Huippua. Toivottavasti naapuri on siihen mennessä saanut myös siivottua tuon ryjäkasansa pihalta..

Meillä tuoksuu perunanarsisseilta, mutta siitä huolimatta piristyskuvaksi valikoitui kertaa keittiön pöydällä kukkiva mustikka. 

torstai 30. tammikuuta 2014

Tammikuun tunnelmia

Tammikuu on hujahtanut ohi kuin siivillä. Töissä on ollut menossa monenmoista. "Tavallisen touhun", jos sellaista nyt joskus on, lisäksi olemme pikkuhiljaa pääasiassa omin voimin kasanneet messuosastoa viikonloppuna Turussa pidettäville Rakentaminen ja sisustaminen -messuille. Monenmoisten käänteiden jälkeen paketti alkaa olla kasassa. Rakensimme osastoa eilen ja  valmiina se näyttää tältä:

 
Tavoitteena oli saada aikaan raikas ja reipas keidas messuvilinän keskelle. Minulle ainakin tulee sellainen olo, että tuonne rantaniitylle olisi mukava istahtaa hetkeksi huokaisemaan. Mitä mieltä te olette? Osastolla pyrimme tekemään kuntaa tunnetuksi, järjestämme pienimuotoisen kilpailun (jossa palkintona paikallisten yrittäjien tuotteita) ja tietysti pyrimme vauhdittamaan tonttimyyntiä.

Tammikiireiden keskellä olen yrittänyt ehtiä ulkoilla ja rentoutua riittävästi. Viime lauantaina teimme retken Kuhankuonon alueen reunalle, Vajosuolle. Sunnuntaina retkeilimme Merimaskuun mökille. Lämmitettiin tupaa, leivottiin porkkanasämpylöitä ja uskaltauduttiin tunnin lenkille meren jäälle. Jälkikäteen hirvitti, kun aiemmista kuvista hoksasin, että kyseinen lahti lainehti alle 2 viikkoa aiemmin jäistä vapaana. Onneksi monikymmensenttinen teräsjää kuitenkin kesti allamme nuoruudestaan huolimatta.

Vajosuon retkellä.
Vauhdin hurmaa meren jäällä.
Muutama viikko sitten kävin Ikeassa katselemassa kenkäkaappeja. En erityisemmin suosi kyseistä ketjua, mutta hätätapauksissa siellä pistäydyn. Nyt oli (ja on) sellainen. Eteiseen tarvittaisiin kaappi ja vaikuttaa siltä, että kelvollisin valikoima löytyy juurikin Ikeasta. En vielä kaappia ostanut, mutta sen sijaan nappasin mukaan purkillisen helmililjan sipuleita, joista tuolloin juuri ja juuri kurkisti vihreät lehden päät. Parissa viikossa lehdet ovat hujahtaneet ja toissa päivänä puhkesivat kukkaan myös kukinnot. Lupaus keväästä.

Kymmenen kuvaa kesään: tammikuu

Nyt on ollut niin haipakka alkuvuosi, etten ole ehtinyt liiemmin lueskella blogeja saati sitten kirjoitella omaan. Ajatuksia on kyllä ollut, mutta arki on rullanut niiden yli.

Kuvahaasteesta on toki silti pidettävä kiinni! Talvi tuli viimeinkin. Tammikuun puolivälissä paukkuivat pakkaset, lunta ei ole vieläkään suuria määriä, mutta vähän kuitenkin. Kuuraa ja pikkuisen luntakin. Ulkona on ajoittain huikaisevan kaunista. Iloitsen erityisesti aamuisin työmatkasta, joka kuljettaa halki kauniiden pelto- ja jokilaaksomaisemien kohti auringonnousua.


 Tässä tammikuun kuva, jonka olen ottanut tänään n. kymmeneltä aamupäivällä.