torstai 21. helmikuuta 2013

Valon pisaroita

Tällä viikolla uutisoitiin ennätyksellisen vähistä aurinkoisista hetkistä tämän talven aikana. Vuoden vaihteen jälkeen valon lisääntymisen on huomannut jo ihan selvästi ja varmasti valkoinen lumipeite on auttanut asiassa osaltaan. Pimeys ei ole niin pimeää, kun maassa on hanki.

Pimeys on oikeastaan paikoittaista ja sen haittavaikutuksest yksilökohtaisia. Joinakin vuosina olen ollut syystalven pimeydessä tavallista väsyneempi, mutta erityisen väsyväistä sorttia en koe olevani. Maanantain myöhäisellä iltalenkillä tätä maalaistyttöä oikein kismitti, kun kaupunki on valaistu niin tehokkaasti, että maalaismainen kaupunginosammekin oli aivan vaaleanpunainen. Olen sitä mieltä, että ihminen tarvitsee myös pimeyttä ja hiljaisilla tonttikaduilla katuvalojen polttaminen yöt läpeensä on silkkaa energian hukkaa ja valosaastetta ihmisten koteihin.

Tämä talvi on ollut minulle monella tavalla uuden oppimista, muutosta ja vauhtia, niin töissä kuin jonkin verran kotonakin. Työpäivät hujahtavat ohi vilahduksina, kun asioita tapahtuu hurjan paljon. Mullistukset aiheuttavat tottakai myös huolta ja enemmän työtä, mutta tähän mennessä kaikesta on onneksi selvitty ja pöhinä tuntuu olevan pääasissa duurivoittoista. Ehkä tästä sävystä johtuen, olen tänä talvena huomannut monet kerrat olevani erinomaisella tuulella hypätessäni työpäivän päätteeksi auton rattiin ja sukeltaessani pimeään pussiin, jossa silmät saavat seurata penkkoja peurojen varalta herkeämättä.

Tavalliset työpäivät kuluvat pääasiassa sisätiloissa tai paikasta toiseen autolla siirtyen. Lounaspaikkaan sentään kävelemme aina sään salliessa, niin saa vähän happea päivän aikana. Eilinen oli erilainen. Aamupäivällä kävin maastossa tonttiasioissa ja iltapäivällä tutkailimme hanketyöntekijän kanssa metsäpalstaa, jolla ensi viikolla alkavat perinteisin menetelmin tehtävät raivaustyöt. Paikka on todella kaunis, ja kunhan kulkuyhteyksiä on vähän avattu, toivon kuntalaisten ottavan lähiluonnon luontevaksi virkistäytymispaikakseen.

Seurataanko pupun polkua?
Kun päivän aikana oli saanut olla ulkona parin tunnin ajan, syntyi iltapäivällä tekstiä hurjalla innolla. Kotiin lähtiessäkin olin täynnä virtaa ja suunnitelmia, mitä sitä illan aikana vielä voisikaan tehdä.

Otollista maaperää hyvälle vireelle kauniit kevättalven päivä tarjoavat nyt ylenmäärin. Tämäkin aamu alkoi kauniilla auringonnousulla. Voi onnekkaita, jotka saavat näin hurmaavassa säässä viettää hiihtolomiaan!

Aamun herkkää tunnelmaa vanhalta Hämeen Härkätieltä.



Ei kommentteja: