Katto ja yläkerran ikkunat

Remontti on edennyt aikalailla suunnitellussa tahdissa, vaikka täällä blogissa onkin hiljaista. Lapsiperhearjen, töiden ja tämän remontin yhdistäminen täyttävät päivät aika tehokkaasti. Päiväkirjaa ei meinaa ehtiä kirjoittaa.

Marraskuun alussa yläkerran "ulkovaippaan" puhallettiin eristevilla ja samaan syssyyn Teemu ja isä asensivat pääosan yläkerran ikkunoista paikoilleen. Toimenpiteet lämmittivät mielen lisäksi aivan huomattavasti niin alakertaa kuin yläkertaakin, kun lämmön karkaaminen harakoille loppui.

 

 



 

Ikkunoista olemme ihan erityisen iloisia. On tosi mukavaa työskennellä luonnonvalossa ja kyllä vaan puusepän tekemät perinneikkunat ovat kauniit. Ikkunathan tilattiin Hanneksen puusepänverstaalta Tuuloksesta.



Tammikuun aurinko pilkistää kuusien välistä.

Valoa rakentavalle kansalle.

Peltikaton valmistuminen otti aikaa hiukan enemmän kuin osasimmekaan arvata. Peltiseppä oli kiireinen muissa töissään ja meidän työmaalla töihin tuli syksyllä siitä johtuen parin kuukauden tauko. Lopulta katto valmistui kuin valmistuikin viime vuoden puolella. Muutaman tunnin päivän peltiseppä teki vielä uudenvuoden aattona. Tälle alkaneelle vuodelle jäi vielä syksytorvien asennus (jonka voi tehdä vasta kun uusi ulkolaudoitus on tehty) ja yhden savupiipun pellitys (jonka voi tehdä vasta, kun se savupiippu on rakennettu).


Tässä peltikatto on viimein valmiina.
Kaaveliin on tietysti tuon työmaaoven tilalle tulossa vielä kolmas ikkuna.

Näyttää talolta taas

Ehdin nyt vihdoin viimein elokuussa päivittää erittäin tiiviit kuvapläjäykset rempan etenemisestä tänne blogiin. Ajastin raportit suunnilleen sille ajalle, jolloin toiminta on tapahtunut, joten uusia tekstejä löytyy toukokuultakin.

Yläkerran hurja muodonmuutos on edennyt siten, että elokuun ensimmäisellä viikolla valmistui koko talon osalta aluskate ja sen päälle tuleva harvalaudoitus. Harvalaudoitus ei itseasiassa ole mielestäni kovinkaan harva, vaan pikemminkin melko tiheä, koska sen päälle tulee joustava vanhanaikainen konesaumattu pelti.

Uusien kattorakenteiden tekeminen ei ollut aivan yksinkertainen juttu, koska kattoon tuli monenmoista kulmaa ja jiiriä. Varsinaisia kaaveleita on talossa kaksi. Yksi pitkien sivujen keskellä molempiin suuntiin. Näiden lisäksi taloon tulee kuusi kattoikkunanomaista kattolyhtyä, jotka pellitetään kokonaan osaksi vesikattoa. Lyhtyjen yläreunat ovat kaarevat, joten kirvesmiehet pääsivät hienosäätöhommin tässäkin.

Nyt tätä kirjoittaessa on peltikatosta ensimmäinen neljännes valmiina. Taloon tulevat jalkarännit, lukuisat jiirit ja erinäiset ilmanvaihtoon liittyvät tötteröt hidastavat työtä, mutta kyllä siitä valmista tulee, vaikka aikalailla käsityönä tehdääkin.


Talon hahmo alkaa hiljalleen heinäkuun lopulla muotoutua.
Pressuja on viritelty suuntaan jos toiseenkin tämän kesän aikana.

Takapihan profiili muuttuu entisestä ja tuntuu mukavalta, kun jatkossa yläkerrastakin pääsee tähyilemään pitkälle Paimionjokilaaksoon ja ilta-aurinkoon.

Päivän aikaansaannosten arviointia ja tulevan suunnittelua.

 

Talon taakse on ilmestynyt uusi piippu vanhan paikalle.

Sisätilatkin alkavat hiukan hahmottua.

Tässä vielä vanhan piipun tynkä paikoillaan.



Kattolyhtyihin tulevien 4-ruutuisten ikkunoiden karmit haettiin Tuuloksesta kiireesti heinäkuussa, kun havahduttiin siihen, että karmien olisi oltava paikoillaan kattolyhtyjen pellitystä tehtäessä.



Ilta-auringon valossa lintuperspektiivistä. Aluskatteena käytettiin hengittävää Tyvekiä.

Pellityksen osalta valmis neljännes.

Tänä viikonloppuna meillä oli nosturi vuokralla. Teemu asensi ja maalasi päätyjen ja kaavelien otsalaudat ja asensi kaaveleihin tuulensuojalevyt + niiden päälle koolaukset ulkolaudoitusta varten. Ikkuna-aukot levytettiin säänsuojauksen vuoksi umpeen, kunnes oikeat ikkunat saapuvat.

 

Tässä vielä keskikaavelin otsalaudat puuttuvat ja levytys on kesken.

Ketkä sitten ovat tämän kaiken takana?

• Meillä on ollut kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle kaksi huipun hyvää kirvesmiestä, Arto ja Riku, täysipäiväisesti töissä.
• Lisäksi ajoitin oman lomani niin, että Teemu oli lapsenhoidolta vapaa remppahommiin oikeastaan koko kesän. Ja tekikin töitä kyllä useimpina päivinä aamuseiskasta iltayhdeksään tai jopa kymmeneen. Itse en ole juurikaan päässyt osallistumaan raksahommiin, vaan toiminut lähinnä kahvinkeittäjänä, ruoanlaittajana, Lennartin viihdyttäjänä ja jonkin verran työmaan siivoojana. Virallisesti Teemu on vielä hoitovapaalla leipätyöstä.
• Katon pellityksestä vastaa raisiolainen Jussi Merisaari.
• Isäni, eli meidän Pappa, on ollut silloin tällöin isona apuna työmaalla tai työmaan sivussa. Lisäksi äitini on ollut mukana hoitamassa Lennartia ja välillä Lennu on ollut mummulassa, niin meillä on ollut mahdollisuus tehdä Teemun kanssa yhdessä pidempää päivää. 
• Satunnaisia tekijöitä tähän mennessä seuraavasti: 
• Suurtehoimurin käyttäjät kahtena päivänä toukokuussa,
• metsäkoneyrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin purkutöissä,
• Hiab-yrittäjä kahtena päivänä muutaman tunnin nostamassa uusia "kurkihirsiä" paikoilleen,
• Kaksi muuraria yhden päivän heinäkuussa muuramassa uutta tuvan piippua

Raju ratkaisu

Käytännön töiden edetessä, alkoi näyttää siltä, että ei ole millään tavoin järkevää säilyttää talon vanhoja kattorakenteita uusien rinnalla. 60-luvulla huoneiden väliseinät oli rakennettu keskelle alakerran huoneita, mikä oli osaltaan aiheuttanut katon notkahtamisen kahdessa kohdassa. Näytti siltä, että joudumme tekemään paljon ylimääräistä työtä vanhan katon suoristamiseksi, uusien rakenteiden ujuttamiseksi katon alle jne. Paloviranomainen suositteli vanhojen kattopäreiden purkamista, jottei kattoon jäisi ylimääräistä palokuormaa.

Kokonaisuutta arvioituamme, päädyimme hiukan harmistuneina lopulta siihen, että vanhat kattorakenteet puretaan pois ja tehdään vanhan hirsikehikon päälle kokonaan uudet rakenteet. Tämä ratkaisu yksinkertaisti työtä, mutta lisäsi osaltaan jännitysmomenttia. Suomen kesäsäiden vaihtelevuuden tietäen, tuntui hullurohkealta lähteä ratkaisuun, jossa väistämättä olisimme jonkin aikaa pressujen varassa. Koko talon huputtamista harkitsimme, mutta kustannukset olisivat nousseet n. 20 000 euroon, joten ajatuksesta luovuttiin.

Koko taloa on korotettu 20-luvulla tehdyssä isossa remontissa ja nyt kun yläkerta avattiin, voitiin se helposti havaita myös päädyn hirsistä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy nurkka, jossa päädyn ylimmäinen hirsi on aiemmin viistetty välipohjan tasalta ylöspäin. 20-luvulla tilan ostaneet Teemun mummin vanhemmat Ilmari ja Fanny Riihihuhta tekivät ison remontin, jossa taloa korotettiin puolella metrillä. Se korotus näkyy välipohjan ja katon välisenä laudoituksena.

Koska päädyimme tekemään kattorakenteet muista syistä johtuen kokonaan uudestaan, harkitsimme arkkitehdin kanssa mahdollisuutta korottaa kattoa vielä hieman nykyisestä, saadaksemme lisää huonekorkeutta uuteen yläkertaan. Koepiirustusten perusteella talon ulkonäkö kestäisi 30-40 cm korotuksen, joten päädyimme korottamaan taloa eristyksen verran, eli n. 30 senttiä.


Välipohjan uusia rakenteita vielä vanhan katon suojassa.

Katon purku päätettiin toteuttaa kahdessa erässä siten, että puolet talosta olisi kokoajan "katon alla". Työ aloitettiin salin päädystä ja ensin purettiin ulkokatto, jonka jälkeen paikalle kutsuttiin metsäkone, joka keräsi katon palasina pois.

Pintamateriaali purettu ja purkua odottaen.

Siinä se vanha pärekatto vielä on. Tämän suojassa oltiin muutama päivä. Viimeksi se on "nähnyt päivänvalon" n. 100 vuotta sitten. Lopulta päreet osoittautuvat niin heikkokuntoisiksi, ettei niitä saanut ehjänä edes juurikaan kerättyä talteen.

14.6.2016 klo 7.45 Ensimmäiset kouralliset. Melkoinen nitinä ja natina.
Tässä tilanteessa lähdin päiväksi töihin.

Pala kerrallaan.

Kohta näkyy talosta läpi.

Avomallinen yläkerta.

Tästä päivästä alkoi 1,5 kuukautta kestänyt jännitys siitä, sataako vaiko eikö sada. Ja kuinka paljon sataa. Ja kestääkö pressut ja ne paikoillaan.

Tältä näytti, kun tulin iltapäivällä töistä kotiin. Kyllä piti pari kertaa nielaista.

Purkupäivän jälkeen alkoi vimmattu uuden rakentaminen. Salin päätyyn tehtiin uusia kattorakenteita ja jo pari viikkoa myöhemmin, heinäkuun alussa, oli aika tilata metsäkone uudestaan paikalle. Oli aika purkaa toinen puoli katosta.

Kyllä tässä hommassa on pienellä ihmisellä riittänyt ihmeteltävää.



Tällä kertaa jytinä oli sen verran kova, kun purettiin vanhaa piippuakin samalla, ettemme uskaltaneet olla sisällä. Purkua seurattiin pihalta käsin.

Takapihan puolelta näytti tältä. Myös kuvassa näkyvä piippu jouduttiin nappaamaan pois katon mukana.

Avomallinen tuli tästäkin päädystä.

Ja hurjasti silppua siivottavaksi. Vanha parveke on ollut rakentamisen aikana erinomaisen tarpeellinen "tellinki",

Mennyttä ja tulevaa. Rintarinnan.

Tästä se työ taas siivouksen jälkeen jatkuu.

Takkakopista saunakamariksi

Domarlassa on ulkosauna vanhassa hirsirunkoisessa rakennuksessa. Saunan yhteydessä on kylpyhuone ja 70-luvulla vanhasta pesuhuoneesta modernisoitu "takkakoppi". Edellisen sukupolven nimitys saunan eteiselle olikin aika kuvaava. Huone oli ahdas, hämärä ja haiseva. Tilaa hallitsi iso arkkupakastin ja ties koska viimeksi käytetty avotakka. Muu tila oli epämääräisen tavaran (kuten mattojen ja kertakäyttöastioiden) varastona.

Saunan ennallistava remontti on ajankohtainen vasta muutaman vuoden kuluttua, kun talo on saatu kuosiin. Saunassa saa hyvät löylyt, vaikka kiuas joskus on vaihdettu sähköiseen ja lattiassa risteilee kolmea erilaista laattaa. Saunan ja pesuhuoneen osalta tilanne on siedettävä. Paitsi että harmittaa, miksi ikkuna on pitänyt joskus (syytän 70-lukua) tukkia ja tehdä tilasta ikkunaton..

Koska saunaremontti ei ole To Do -listan kärkikahinoissa (tai edes listallakaan vielä), on yleisen viihtyvyyden vuoksi tälle takkakopperolle tehtävä jotain! Homma alkoi pari viikkoa sitten, kun pyysin miestä ja lankoa siirtämään arkkupakastimen autotalliin odottamaan mahdollista muuttoa muualle. Aiemmin olin toki huonetta hieman siivonnut ja se pakastinkin oli ehditty 90-luvun marjoista tyhjentää.

Pakastimen lähdön jälkeen tyhjensin huoneen tavaroista ja siivosin & pesin pinnat. Samalla tilasin Måla & More -kaupasta purkin Annie Sloan kalkkimaalia, joka kiikutettiinkin Kaukokiidolla kotiin seuraavana päivänä! Maali osoittautui oikein mukavaksi käsitellä, mutta harmikseni loppui kesken. Vihdoin viikonloppuna maalia oli saatu lisää ja Teemu jatkoi työni loppuun maalaten seiniin toisen maalikerroksen sekä oviin ja pieliin somaa vaalean sinistä.

Varastosta sattui löytymään kolme siroa valkoista vanhaa tuolia ja kangaskaapista niihin sopivaa raitakangasta, joten kysyin kaverilta, josko voisin illalla tulla surauttamaan tuolinpäällisiin saumat. Nitojalla kankaat kiinni ja uusi kalustus alkaa olla hyvällä mallilla!

Tuolit ennen uudelleenverhoilua.

Muutos pienessä on huikea, mutta sattuneesta syystä ei tullut ennen -kuvia otettua ollenkaan. Aina käy näin. Alan toimeen niin rivakasti, että dokumentointi unohtuu. Kalustus on kuvissa vielä siinä määrin vaiheessa, että oikealle ulko-oven taakse on tulossa valkoinen kaappi pyyheliinojen säilytystä varten ja sen viereen naulakko pyyhkeille. Täydennän kuvakavalkadia kunhan ehdin tuosta kulmasta ottaa kuvan myös. Samalla koitan saada avotakan näkyviin.

Saunakamari valmistui juuri juhannuksen alla, jolloin tuoksua tilaan saatiin tuoreilla juhannusruusuilla.

Uudelleen verhoiltujen tuolien kaveriksi toin varastosta kevyen tarjotinpöydän.

Ovi ja listat maalattiin sinisiksi.

Käytetyt maalit:
Annie Sloan Wall Paint, väri Old White
Annie Sloan Chalk Painti, väri Louis Blue

Vähän tehokkaampi siivouspäivä

Jouduimme hakemaan talon remontille uutta rakennuslupaa, koska halusimme ennallistaa 60-luvulla radikaalisti muutetun kattokulman ja lisäksi rakentaa talon päätyyn kokonaan uuden kuistin.

Aivan ennallistamisesta emme rehellisyyden nimissä kyllä voi puhua, koska kaavelin ennallistamisen lisäksi toiveenamme oli tehdä taloon kaaveli myös takapihan puolelle ja talon pitkänomaisesta muodosta johtuen yläkerran huonetilojen toimivuuden vuoksi päätettiin samassa yhteydessä tehdä yhteensä kuusi kattolyhtyä, eli kattorakenteeseen kuuluvaa kattoikkunaa.

No, uudesta rakennusluvasta johtuen, on talon yläkerran rakenteita vahvistettava siten, että ne vastaavat nykyaikaisia rakennusvaatimuksia. Tutkimme olemassa olevia rakenteita arkkitehdin, rakennesuunnittelijan ja vastaavan mestarin kanssa ja lopputulos oli se, että niin välipohjaan kuin yläpohjaankin olisi lisättävä runsaasti uusia rakenteita. Itse pidin linjausta liiallisena ja ihmettelin, miksei katto pystyssä pysyisi, kun se on tähän astikin pysynyt. Ymmärrykseni kuitenkin lisääntyi siinä vaiheessa, kun yläkerran vanhat huoneet oli purettu ja teimme testin. Teemu "nytkytti" välipohjan rakenteita salin päädyssä ja minä seisoin talon keskivaiheilla, eli 10-14 metrin päässä Teemusta. Liike tuntui siellä asti, vaikkei kyse ollut edes hyppimisestä.


Yläkerran huoneen purkua. Taustalla näkyy salin päällä oleva vintti, jossa ei huoneita ollut.

Turun kodin  remontissa lapioimme vanhoja eristeitä siten, että uudet kertopuurakenteet saatiin ujutettua väliin ilman eristeiden poistamista. Tässä tapauksessa urakka tuntui liian suurelta noin toteutettavaksi, kun eristettä oli paikoin jopa puoli metriä. Niinpä päädyimme tilaamaan suurtehoimurin imaisemaan vanhat puru-, turve- ja olkieristeet pois niin välipohjasta kuin yläpohjastakin. Toukokuun alussa imuri seisoi pihalla kaksi päivää ja kaksi miestä huhki valtavan letkun varressa töitä. Teemu ja isäni tekivät edellä purkutöitä ja edesauttoivat imuroinnin sujumista. Pölyistä, sotkuista ja hikistä hommaa, mutta ilahduttavan nopeasti se sujui, kun oli noin tehokas kone käytössä.



Odotettu imuri parkkeerasi lähelle taloa, että putki riittää perimmäiseenkin nurkkaan.

Ensin tyhjennettiin yläpohja.

Sitten välipohja. Tässä salin pääty työn alla.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka eristeitä oli eri kerroksissa. Alimmaksi oli siististi kantavien, kauniiden hirsien väliin ladottu pahnoja, sitten päällä purua. Paikoitellen myös turvetta.



Ja näin puhdasta tuli. Tuntui upealta nähdä, kuinka vanhat rakenteet todella kulkivat. Tässä kuvassa näkyy kohta, jossa taloa on joskus jatkettu. Hirsistä kävi myös selväksi, että kaikkia ei ollut suinkaan tätä rakennusta varten veistetty, vaan ne olivat olleet jossain muualla jo aiemmin käytössä.

  

Sama liitoskohta eri suunnasta.

 

Siivottu näkymä salin vinttiin. Alakerrassa sali on n. puoli metriä muita huoneita korkeampi. Tältä ero näyttää vintissä.



Päivä pulkassa ja vintti tyhjä. Huikeaa!