Kymmenen kuvaa kesään: tammikuu

Nyt on ollut niin haipakka alkuvuosi, etten ole ehtinyt liiemmin lueskella blogeja saati sitten kirjoitella omaan. Ajatuksia on kyllä ollut, mutta arki on rullanut niiden yli.

Kuvahaasteesta on toki silti pidettävä kiinni! Talvi tuli viimeinkin. Tammikuun puolivälissä paukkuivat pakkaset, lunta ei ole vieläkään suuria määriä, mutta vähän kuitenkin. Kuuraa ja pikkuisen luntakin. Ulkona on ajoittain huikaisevan kaunista. Iloitsen erityisesti aamuisin työmatkasta, joka kuljettaa halki kauniiden pelto- ja jokilaaksomaisemien kohti auringonnousua.

 

 Tässä tammikuun kuva, jonka olen ottanut tänään n. kymmeneltä aamupäivällä.

Juhannuskukkulan joulu

Joulu tuli meille tänä vuonna vähän varkain. Oikeaa tunnelmaa ei meinannut löytyä millään, vaan syksy piti pintansa. Joulua edeltävänä torstaina onneksi spurtattiin ja tehtiin perusteellinen joulusiivous. Kuusen kaadon hoiti puolestamme jo viikkoa aiemmin Seija-myrsky.

Perjantaina vietettiin ennakkojoulua kummipojan perheen kanssa. Lasten kanssa koristeltiin kuusi, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa vasta juhlapuvun päälleen saatuaan.

Lauantaina leivottiin ja välissä vietettiin mukava hetki ystäväperheen kanssa. Mukana oli joulun ehdottomasti junnuin vieras, suloinen 5-viikkoinen.

Joulusta teki ihan erityisen se, että ensimmäistä kertaa, joulua vietettiin omassa Juhannuskukkulan kodissamme. Vieraiksi olimme kutsuneet kummankin vanhemmat ja mummit sekä siskoni avomiehensä kanssa. Jouluruokien valmistusvastuuta jaettiin ja kun porukassa oli monta kokenutta tekijää, jäi meidän hommaksemme lopulta pikkuleipien leipominen ja kalojen sekä mädin hankkiminen. Näiden lisäksi pyöräytin taatelikakkua ja innostuin kokeilemaan kotitekoista maksapateeta peuran vasan maksasta.

 

Joulukalat tilasin Naantaliin ja kävin noutamassa rymättyläläiset lohet ja brändöläisen graavisiian varhain aattoaamuna. Samalla tehtiin kävelyretki myrskyisen vanhan kaupungin maisemiin Naskali-koiran kanssa.

Aatto oli mukavan leppoisa. Juhlallisuudet alkoivat joulurauhan julistuksen seuraamisella ja glögillä. Juteltiin, muisteltiin menneitä jouluja, laulettiin joululauluja, luettiin jouluevankeliumi ja availtiin lahjoja. Niin. Ja syötiin enemmän kuin laki sallii.

Ihaninta oli ehkä se, että Teemun 95-vuotias mummi rahkeni aamuisesta epäröinnistä huolimatta lähteä mukaan yhteiseen joulunviettoon ja jaksoi pitkän päivän mainiosti, kun välillä pääsi levähtämään kirjastohuoneen sivustavedettävään.

Joulupäivän aamuna käveltiin äidin ja mummin kanssa hartauteen Mikaelinkirkkoon. Vettähän se ripotteli taivaalta, mutta tuntui joululta siltikin. Teemu oli sillä välin hauduttanut riisipuuron ja sitä herkuteltiin aattoaamuna valmiiksi keitetyn luumusopan kera. Päivällä lueskeltiin lahjakirjoja ja lehtiä, suunniteltiin tulevaa vuotta ja nautiskeltiin olostamme yöksi jääneiden vieraiden kanssa.

Äiti, isä ja mummi lähtivät kotiin iltapäivällä, minkä jälkeen katsoimme pari elokuvaa ja illalla lähdimme jouluajelulle ja -kävelylle. Tälläkin kertaa sinne Naantaliin. Tapanina sitten ajeltiin maaseudun rauhaan mekin.

Kymmenen kuvaa kesään: Joulukuu

Joulukuun kuvan muistin ottaa suunnilleen ajallaan, mutta tänne se unohtui laittaa joulun hulinoissa. Ajastin julkaisun kuitenkin kuvanottopäivään.

Joulun tienoo oli täällä Lounais-Suomessa (niinkuin koko maassa) harvinaisen lämmin ja vähäluminen. Itse kyllä muistelisin että lapsuuden jouluinakin oli enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei lunta ollut ja joulupukki joutui turvautumaan poron sijasta milloin mihinkin menopeliin. En siis sillä tavalla kamalan tavattomana osannut lämpöistä joulua pitää. Toki taitaa olla harvinaista, että kasvukausi jatkuu jouluun saakka ja voikukat kukkii vuodenvaihteessa.

Kaiken kaikkiaan. Sumuista ja nuhjuista oli joulun aikaan. Jos jotain hyvää tästä, niin ainakin ajokelit olivat kohtalaisen kesäiset ja lämmityskulut pysyivät maltillisina.

Sumuisen ankea kuva vaatii ehdottomasti kaverikseen piristystä sisätiloista.

Keinutuoli tuli taloon

Tadaa! Meidän perheessä joku muukin osaa tehdä heräteostoksia kuin vain minä. Meillä nimittäin on akuutti tarve yhdelle kaapille, joten mies lupasi tänään käväistä tsekkaamassa tilanteen yhdessä vanhantavaran kaupassa. Sieltä se sitten soitti, ettei täällä semmosta kaappia kyllä nyt ole, mutta olisi hirmuisen houkutteleva keinutuoli! 

Kiikkustuolista on joskus sivulauseessa puhuttu, muttei vakavissaan, ne kun ovat usein niin kovin isoja ja tilaa vieviä. Pitkiin jalkoihin meinaa kompastua. Vaan tämäpä olikin siro, pieni ja sympaattinen.

Niinpä se sai muuttaa meille samantien. Tuoli on selvästi melkoisen vanha. Työnjälki on paikoitellen hiukan krouvia. Mielikuvitus tietysti lähti lentämään ja päätimme, että tämä on jonkun keinutuolimestarin ihka ensimmäinen tuoli. Vähän harjoitellen tehty, suloiseksi muodostunut. Ihana.

No, siinä se nyt on ja miettii että mihinkä tässä tuvassa oikein asettuisi. Suloinenhan se on.

Sopisiko talja keinutuolinmatoksi? Paremman puutteessa, väliaikaisesti?

Ihmeellisen pieneen tilaan se vaan mahtuu. Ihan ikkunan eteenkin. Alkoi epäilyttää onko sittenkin lasten tuoli? Ei kyllä kovin matala ole, eikä ahdas. Hyvin mahtuu istumaan vähän isommallakin takapuolella. No samapa tuo. Nyt se kuitenkin on meidän pikkuinen kiikkustuoli.

Vintin löytöjä

Kun ostimme tämä kodin, oli alakerta asuttavassa kunnossa. Vuosien varrella moneen kertaan remontoitu, tapetoitu ja uusia tarpeita vastaavaksi muokattu. Koti on ollut alunperin kaksi erillistä asuntoa. Hellahuone, joka on nykinen keittiömme ja hellahuone + huone, jossa meillä nykyään on olohuone ja kirjastohuone. Eteisosan jakautumisesta näiden asuntojen välille emme ole ihan varmoja. Tulisija on ollut kaikissa alakerran huoneissa, mutta isomman asunnon hella on poistettu ja siinä paikalla, nykyisessä kirjastohuoneessa, on jäljellä käyttökuntoinen hormi.

Talon historia kiinnostaisi kovasti. Tiedämme aika vähän, mutta jotain sentään. Talo on ollut jossain vaiheessa ilmeisesti tätä meidän lukuunottamatta tyhjillään ja vähän kai pahuuden ja luvattomien asukkaiden vallassakin. Tässä kulmassa on ollut vuokralaisia ja ilmeisen railakasta menoa (naapuritalojen asukkaiden kertoman mukaan) täälläkin. Muutamia vuosia sitten rakennusinsinööriveljekset ostivat talon ja perustivat asunto-osakeyhtiön. Heillä oli tarkoituksena kunnostaa taloon kahdeksan asuntoa ja myydä ne valmiina. Suunnitelmat he tekivät ja hakivat ylä- ja kellarikerrosten rakennusluvat, mutta toteutus jäi ihan kesken. Taloon tehtiin heidän toimestaan ulkopuolen korjaus ja ikkunat (valitettavasti) vaihdettiin uusiin.

Ostimme asunnon veljesten äidiltä, joka tässä oli asunut oman päätyasuntonsa remontin ajan. Haaveissamme oli yläkerran rakentamisen aloittaminen hetimmiten. Aloitus viivästyi pohjasuunnitelmien muutosten ja lisäpiirustusten tekemisen vuoksi vuodella. Rakentaminen tehtiin tavallisilla menetelmillä, niinkuin alakertakin jossain vaiheessa on kunnostettu. Yläkertaan tosin valitsimme puhalletun ekovillan, kun alakerrassa eristeenä on jotain muuta. Jospa seuraavassa kodissa (sitten joskus) olisi mahdollisuus noudattaa kauttaaltaan perinnemenetelmiä.

Vintti oli tosiaan ostovaiheessa ihan pehkupohjalla. Kylmää vinttitilaa. Sieltä saimme kerätä lähinnä lautaryjää, vanhojen vinttikomeroiden runkoja ja vanhoja rakenteita polttopuuksi. Muutamia parruja säästimme, mutta suurin osa purettiin, koska ne oli kaupungin määräysten mukaan kuitenkin korvattava uusilla leimatusta materiaalista tehdyillä tukirakenteilla. Asunto sijaitsee talon kulmassa ja määräykset olivat tosi tiukat ehkä siksikin. Sittemmin tosin on selvinnyt, että rakennesuunnittelijamme taisi vähän ylireagoida ja piirtää turhankin jykevät vaatimukset, eikä rakennusvalvontatoimistossa kukaan puuttunut, kun "virhe" oli tuohon suuntaan. Ja niin, poltettavaa tavaraa tuli niin paljon, että olemme tähän astiset talvet lämmittäneet kodin lähes täysin purkutavaralla.

Pitkän sepustuksen jälkeen vintin löytöihin:

Huonekaluja vintistä ei löytynyt vanhoja keittiökaappeja luukunottamatta. Nämä siis eivät olleet mitkään ikivanhat, vaan lastulevykaapit, joille emme suurta arvoa osanneet antaa. Lastulevykaappien lisäksi löytyi yksi puinen vanha yläkaappi, joka otettiin talteen. Se on tällä hetkellä ulkovarastossa puutarhatarvikekaappina. Kertakaikkisen kaunis. Toivottavasti saan sen jossain vaiheessa sisälle.

Vintiltä lappeen alta, pehkujen seasta löytyi paksu, valtavan painava tuppeen sahattu lankku / puu. Se osoittautui tammeksi ja Teemu askarteli siitä kauniin penkin. Penkki on tällä hetkellä suunnilleen löytöpaikassaan. Jalkoiksi se sai vanhaa omenapuuta.

Vintin vanhan ikkunan verholaudan pelastin talteen. Se oli remontin aikaan monesti tiellä ja meinasi kerran joutua polttopuukuorman mukana kirveen käsittelyyn, mutta pelastui sentään. En vielä tiedä mitä siitä tekisi, vai palauttaisiko kenties entiselle paikalleen yläkerran keskimmäisen ikkunan verholaudaksi.

Hauska yllätys sattui taannoin ja yksi vintin aarre päätyi meille vähän mutkan kautta. Värkkäsime ulkovarastoon väliseinää, kun naapurin rouva tuli kysymään haluaisimmeko puulaatikon, jonka hän oli vintistämme löytänyt joskus aikanaan. Laatikko oli siinä hänen varastossaan. Kaunis. Vanha. Käytännöllinen. Rouva asui tässä meidän asunnossamme aiemmin ja hän oli suunnitellut laatikosta klapilaatikkoa. Se oli kuitenkin hänen uuteen, pienempään asuntoonsa liian iso, joten hän tarjosi sitä meille. En jostain syystä heti kehdannut intoutua kopasta, mutta muutaman päivän päästä asia tuli uudestaan esille ja laatikko kannettiin olohuoneen takan viereen.

Siinä se nyt on paikallaan. Hauskalla tavalla palannut kotiin, vaikka tuskin sitä vastaavaan tarkoitukseen ennen on käytetty. Mitähän siinä on kuljetettu? Pohjassa on pyöreitä jälkiä, eli jotain pyöreää emalista? Vai sittenkin maalipurkkeja?

Näiden lisäksi vintistä otettiin talteen ihan pikkuisia "aarteita", kuten tyhjiä mustepulloja, peltinen polkupyörän öljupullo, joitakin lehtiä, muutama vanha raha ja vanhoja julisteita.

Joulua meillä on muuten jo pieni ripaus, vaikka jostain syystä joulufiilis antaa vielä odottaa itseään. Ehdotin Teemulle, että hankittaisiin tänä vuonna vain "kestäviä" lahjoja. Joko aineettomia, käytettyjä tai muuten ekologisia. Ja määrä ainakin voisi olla maltillinen.. Kuinkahan tämän pyrkimyksen kanssa käy?