perjantai 29. marraskuuta 2013

Vintin löytöjä

Kun ostimme tämä kodin, oli alakerta asuttavassa kunnossa. Vuosien varrella moneen kertaan remontoitu, tapetoitu ja uusia tarpeita vastaavaksi muokattu. Koti on ollut alunperin kaksi erillistä asuntoa. Hellahuone, joka on nykinen keittiömme ja hellahuone + huone, jossa meillä nykyään on olohuone ja kirjastohuone. Eteisosan jakautumisesta näiden asuntojen välille emme ole ihan varmoja. Tulisija on ollut kaikissa alakerran huoneissa, mutta isomman asunnon hella on poistettu ja siinä paikalla, nykyisessä kirjastohuoneessa, on jäljellä käyttökuntoinen hormi.

Talon historia kiinnostaisi kovasti. Tiedämme aika vähän, mutta jotain sentään. Talo on ollut jossain vaiheessa ilmeisesti tätä meidän lukuunottamatta tyhjillään ja vähän kai pahuuden ja luvattomien asukkaiden vallassakin. Tässä kulmassa on ollut vuokralaisia ja ilmeisen railakasta menoa (naapuritalojen asukkaiden kertoman mukaan) täälläkin. Muutamia vuosia sitten rakennusinsinööriveljekset ostivat talon ja perustivat asunto-osakeyhtiön. Heillä oli tarkoituksena kunnostaa taloon kahdeksan asuntoa ja myydä ne valmiina. Suunnitelmat he tekivät ja hakivat ylä- ja kellarikerrosten rakennusluvat, mutta toteutus jäi ihan kesken. Taloon tehtiin heidän toimestaan ulkopuolen korjaus ja ikkunat (valitettavasti) vaihdettiin uusiin.

Ostimme asunnon veljesten äidiltä, joka tässä oli asunut oman päätyasuntonsa remontin ajan. Haaveissamme oli yläkerran rakentamisen aloittaminen hetimmiten. Aloitus viivästyi pohjasuunnitelmien muutosten ja lisäpiirustusten tekemisen vuoksi vuodella. Rakentaminen tehtiin tavallisilla menetelmillä, niinkuin alakertakin jossain vaiheessa on kunnostettu. Yläkertaan tosin valitsimme puhalletun ekovillan, kun alakerrassa eristeenä on jotain muuta. Jospa seuraavassa kodissa (sitten joskus) olisi mahdollisuus noudattaa kauttaaltaan perinnemenetelmiä.

Vintti oli tosiaan ostovaiheessa ihan pehkupohjalla. Kylmää vinttitilaa. Sieltä saimme kerätä lähinnä lautaryjää, vanhojen vinttikomeroiden runkoja ja vanhoja rakenteita polttopuuksi. Muutamia parruja säästimme, mutta suurin osa purettiin, koska ne oli kaupungin määräysten mukaan kuitenkin korvattava uusilla leimatusta materiaalista tehdyillä tukirakenteilla. Asunto sijaitsee talon kulmassa ja määräykset olivat tosi tiukat ehkä siksikin. Sittemmin tosin on selvinnyt, että rakennesuunnittelijamme taisi vähän ylireagoida ja piirtää turhankin jykevät vaatimukset, eikä rakennusvalvontatoimistossa kukaan puuttunut, kun "virhe" oli tuohon suuntaan. Ja niin, poltettavaa tavaraa tuli niin paljon, että olemme tähän astiset talvet lämmittäneet kodin lähes täysin purkutavaralla.

Pitkän sepustuksen jälkeen vintin löytöihin:

Huonekaluja vintistä ei löytynyt vanhoja keittiökaappeja luukunottamatta. Nämä siis eivät olleet mitkään ikivanhat, vaan lastulevykaapit, joille emme suurta arvoa osanneet antaa. Lastulevykaappien lisäksi löytyi yksi puinen vanha yläkaappi, joka otettiin talteen. Se on tällä hetkellä ulkovarastossa puutarhatarvikekaappina. Kertakaikkisen kaunis. Toivottavasti saan sen jossain vaiheessa sisälle.


Vintiltä lappeen alta, pehkujen seasta löytyi paksu, valtavan painava tuppeen sahattu lankku / puu. Se osoittautui tammeksi ja Teemu askarteli siitä kauniin penkin. Penkki on tällä hetkellä suunnilleen löytöpaikassaan. Jalkoiksi se sai vanhaa omenapuuta.


Vintin vanhan ikkunan verholaudan pelastin talteen. Se oli remontin aikaan monesti tiellä ja meinasi kerran joutua polttopuukuorman mukana kirveen käsittelyyn, mutta pelastui sentään. En vielä tiedä mitä siitä tekisi, vai palauttaisiko kenties entiselle paikalleen yläkerran keskimmäisen ikkunan verholaudaksi.


Hauska yllätys sattui taannoin ja yksi vintin aarre päätyi meille vähän mutkan kautta. Värkkäsime ulkovarastoon väliseinää, kun naapurin rouva tuli kysymään haluaisimmeko puulaatikon, jonka hän oli vintistämme löytänyt joskus aikanaan. Laatikko oli siinä hänen varastossaan. Kaunis. Vanha. Käytännöllinen. Rouva asui tässä meidän asunnossamme aiemmin ja hän oli suunnitellut laatikosta klapilaatikkoa. Se oli kuitenkin hänen uuteen, pienempään asuntoonsa liian iso, joten hän tarjosi sitä meille. En jostain syystä heti kehdannut intoutua kopasta, mutta muutaman päivän päästä asia tuli uudestaan esille ja laatikko kannettiin olohuoneen takan viereen.

Siinä se nyt on paikallaan. Hauskalla tavalla palannut kotiin, vaikka tuskin sitä vastaavaan tarkoitukseen ennen on käytetty. Mitähän siinä on kuljetettu? Pohjassa on pyöreitä jälkiä, eli jotain pyöreää emalista? Vai sittenkin maalipurkkeja?
Näiden lisäksi vintistä otettiin talteen ihan pikkuisia "aarteita", kuten tyhjiä mustepulloja, peltinen polkupyörän öljupullo, joitakin lehtiä, muutama vanha raha ja vanhoja julisteita.

Joulua meillä on muuten jo pieni ripaus, vaikka jostain syystä joulufiilis antaa vielä odottaa itseään. Ehdotin Teemulle, että hankittaisiin tänä vuonna vain "kestäviä" lahjoja. Joko aineettomia, käytettyjä tai muuten ekologisia. Ja määrä ainakin voisi olla maltillinen.. Kuinkahan tämän pyrkimyksen kanssa käy?


1 kommentti:

Vaahteramäen emäntä kirjoitti...

Mielenkiintoista, mitä kaikkea sitä vanhasta talosta voi löytyä. Meilläkin on vielä vintti kokonaisuudessaan penkomatta ja siivoamatta, mutta koska tarkoitus olisi eristää sitä lisää purukerroksella, ei ole ollut kovin oleellista niitä vähiä sieltä alas saada. Kuten ihana, iso Saloran telkkari, joka painaa tonnin... Sen tiedän, että siellä on vanhoja ikkunoita - meilläkin ikkunat on uusittu, tosin joskus 60-luvulla ehkäpä?

Tuo teidän kaappi on mahtava, kelpaisi minullekin :)