Yliopistolakiuudistus kiinnostaa ja kuohuttaa -vihdoinkin

Viime aikoina yliopistolakiasiaa on tarjoiltu vähän joka tuutista. Toki on oma valinta kuunnella eduskunnan kyselytuntia, kuulua koulutuspoliittisille sähköpostilistoille, lukea lehtiä tai katsoa uutisia, mutta oman arkipäiväni medioissa aihe on ollut pinnalla. Lakiesitystä on valmisteltu pitkään ja kokonaisuudistustyö sai alkunsa jo vuonna 2005. Yleinen kiinnostus tuntuu heränneen vasta nyt, kun vaikutusmahdollisuudet ovat jo melko vähäiset.

Lakiuudistuksen äänekäs vastustaminen on saanut paljon mediahuomiota. Toisaalta on tärkeää, että epäkohtia nostetaan esille, mutta samalla olisi hyvä muistaa, että tälläkin asialla on kääntöpuolensa: yleistykset kaikkien opiskelijoiden vastarinnasta ovat pöyristyttävää puppua. Monia opiskelijoita asia tuskin liiemmin kiinnostaa, joten he eivät ole mielipidettään muodostaneet saati ilmaisseet, monet kokevat tietävänsä asiasta turhan vähän ollakseen selkeästi puolesta tai vastaan, monet vastustavat uudistusta ja monet myös kannattavat. Edes ylioppilaskunnat eivät ole yksimielisiä ja yhteisessä rintamassa lakiuudistusta vastutamassa, vaan opiskelijoiden virallinenkin ääni soi useammassa oktaavissa.

Uudistuksen taustat ovat perusteltuja sekä yliopistojen ja yhteiskunnan tarpeista lähteviä. Lakiluonnos oli viime syksynä laajalla lausuntokierroksella asianomaisten keskuudessa ja aiheesta on matkan varrella keskusteltu varmasti lukuisissa yhteyksissä virallisesti ja epävirallisesti. Merkittävänä uhkanakin koettu yliopistoyhteisön ulkopuolelta valittavien hallituksen jäsenten lukumäärän lisääntyminen voidaan nähdä aitona ja todellisena mahdollisuutena kehittää yliopistoja ja niiden yhteyttä yhteiskuntaan.

Toisaalta on kyseenalaista miten hyvin lausuntokierroksella annetut lausunnot on huomioitu tuoreimmassa lakiluonnoksessa, olisiko lakia pitänyt sittenkin valmistella perusteellisemmin ja avoimemmin? Asettavatko hallituksen ulkopuoliset edustajat tai yksityinen rahoitus tutkimuksen puolueettomuuden kyseenalaiseksi? Kuinka tämä toimii muualla maailmassa? Ymmätyääkseni esimerkiksi Yhdysvalloissa yliopistot pyörivät suurilla yksityisen sektorin rahoitussummilla, mutta siitä huolimatta meilläkin uskotaan näissä yliopistoissa tehtyyn tutkimukseen ja esim. opetuksen perustana käytetään paljon merentakaisia tutkimuksia ja teoksia.

Kaksijakoista, mutta heikosti positiivista.

Kerttuilua..

Tukiverkosto ja olohuone nuorille, alkiolaiset arvot allekirjoittaville naisille. Nyt se on totta, Kerttu-verkosto perustettiin lauantaina viidenkymmenen vetovoimasen naisen soutaessa yhteen suuntaan. Alkusysäyksen Kerttu sai marraskuussa Keskustanuorten liittokokouksessa käydyistä keskusteluista. Näyttöjä naisten hankalasta asemasta yhteiskunnassa on vaikka miten, mutta tämän porukan osalta kaikki konkretisoitui syksyiseen liittohallitusvaaliin.

Kerttu itsessään on loistava osoitus siitä, mitä voi saada aikaiseksi, kun tahtoa ja intoa riittää. Ensiajatuksesta ei ole kulunut vielä kolmea kuukautta ja toiminta on jo pyörähtänyt täysillä käyntiin. Kertulla on sisältö ja tarkoitus, asiaan uskovia jäseniä, tukijoita kohderyhmän ulkopuolelta, reipas retrohenkinen ilme, toimivat nettisivut ja hallitus joka vastaa siitä että palikat löytävät paikkansa ja pyörät pyörivät oikeaan suuntaan.

Kertun suunnitteluporukassa oli alusta alkaen ainutlaatuista yhteistyöhenkeä, intoa ja uskoa asian tärkeyteen. Perustamiskokousta edeltävänä yönä äänestyslippyjä leikatessa tunnelmassa tuntui ripaus haikeutta ja pelkoa siitä, saadaanko innostus ja ajatus välitettyä eteenpäin. Huoli osoittautui turhaksi, sillä Kerttu tuli todeksi ja kasvaa merkittäväksi juuri niiden naisten kautta, jotka sen kokevat omakseen, Kertut tekevät Kertun.

Kertun toiminta-ajatuksena on se, että me, nuoret naiset, toimimme toinen toistemme tukena erilaisien haasteiden edessä. Kertussa uskotaan rohkeuteen, intoon ja yhteistyöhön. Uskon Kerttuun ja sen ideaan. Uskon myös Tanja Karpelan esittämään väitteeseen siitä, että suurin este naisen etenemiselle on nainen itse. Uskallanko? Olenko tarpeksi rohkea? pystynkö minä, jaksanko minä? jaksaako perheeni? -ovat kysymyksiä joita nainen haasteiden edessä esittää itselleen. Vastaukset ratkaisevat tarttuuko haasteeseen vai perääntyykö.

Tuetaan toisiamme tekemään rohkeita valintoja ja ottamaan haasteita vastaan, ollaan Kerttuja!

Ensiaskeleet

Nyt se on avattu, blogi.
Ehdin harkita blogin perustamista vain hetken ja jo innostuin. Kirjoittajan lahjani tuntien en oleta voivani viihdyttää suuria ihmismassoja oivaltavalla tekstillä, mutta haluan miettiä, pohtia ja ajatella ääneen.